Amerikkalainen lähiö ja Niagaran putoamiset

Amerikka, tuo suurien unelmien ja ihmisten maa on taas yllättänyt meidät täysin. Teimme nimittäin pienen kahden päivän tutkimusmatkan yhdysvaltojen puolelle New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan Buffaloon, joka paljasti meille pienen näkymän amerikkalaiseen lähiöunelmaan.

Buffalo on ollut 1900 luvun alussa yksi amerikan rikkaimmista kaupungeista ja se näkyy kaupungin keskustasta. Keskustassa on paljon todella hienoja vanhoja rakennuksia mukaan lukien Eliel ja Eero Saaristen suunnittelma musiikkitalo. Kaikeksi suruksemme keskusta oli kuitenkin täysin kuollut paikka eikä siellä tuntunut olevan ristin sielua missään.

Opimme keskustelussa alkuasukkaan (siis amerikkalaisen tädin) kanssa, että kaikkien amerikan kaupunkien paitsi Bostonin, New Yorkin ja San francison keskustat ovat pelkkiä toimistokeskustoja, joihin ihmiset tulevat pelkästään päiväksi töihin, jonka jälkeen kaikki palaavat ihanaan lähiöönsä nukkumaan, syömään ja hengaamaan. Tästä syystä johtuen kaupungit ovat aivan aivan autioita lukuunottamatta töihintulo ja niistä lähtöaikoja. Monessa kaupungissa ei kuulemma ole edes mitään viihdealuetta keskustassa.

Tämä oli ainakin Buffalossa todella sääli, koska keskusta olisi todella upea paikka asua, jos siellä olisi jotain muutakin elämää. Kun vielä huomioi, että lähiöt näyttivät olevan joko tylsiä 300-500 neliöisten omakotilinnojen alueita tai sitten köyhiä lautataloseutuja, joissa maleksii pelottavan näköisiä tummaihoisten nuorten miesten joukkoja, niin pitää sanoa, että amerikkalainen lähiöelämä vaikuttaa todella tylsältä.

Buffalosta jatkoimme matkaa Niagaran putouksille, jotka sijaitsevat Kanadan ja Yhdysvaltojen rajalla. Tarkastaessamme Yhdysvaltojen puolella putouksia meidät järkytti paikalle saapunut juutalainen tyttökoulu.

Koulun oppilaat eivät juurikaan olleet kiinnostuneet Niagaran putouksista vaan heitä kiinnosti enemmän heidän omat raamattunsa, joita osa heitä tuntui alituisesti lukevan. Osa koulun oppilaista vielä vaipui omituiseen rukoustranssiin, jossa he heiluivat läheisten puiden luona oma raamattu käpälässä. Suomessa olisin veikannut, että tytöt ovat ottaneet vähän viunaa matkalla, mutta tässä ei todellakaan ollut siitä kyse vaan jostain suuresta hengellisestä kokemuksesta.

Ylitettyämme Niagra-joen ja Kanadan rajan suunnistimme vielä tarkistamaan putoukset Kanadan puolelta, josta näkymät ovat huomattavasti paremmat kuin Yhdysvaltojen puolelta. Välttääksemme kallista ($12) parkkimaksua, kiertelimme etsimässä ilmaista parkkipaikkaa, kunnes löysimme semmoisen läheisestä puistosta.

Pysäköityämme auton päätimme suomalaisina erämatkaajina oikaista pientä puistopolkua, joka sijaitsi loivassa rinteessä, pitkin putouksille. Valitettavasti polku oli läpeensä saveja, jonka sade oli tehnyt äärettömän liukkaaksi. Katrin mennessä vauhdilla edeltä, näin hänen vain lentävän takamukseelleen liukkaassa savessa. Kun itse ryntäsin paikalle pelastamaan Katria, niin putosin yhtä taidokkaasti pyllylleni samaan paikkaan. Kaiken lisäksi Katrilla oli vielä kamera ja minulla läppäri repussa, mutta hyväksionneksemme molemmat pelit toimivat vielä, vaikka ne saivat taidokkaassa toiminnassamme aika tällit.

Toivottuamme nöyryyttävistä kaatuamisista ja vaihdettuamme puhtaat housut parkkipaikalla, ajoimme hetkeksi putouksien viereen laittomaan parkkin ja tarkistimme maisemat Kanadan puolelta. Putoukset ovat todellakin isot. Tämän jälkeen jatkoimme pahasti mustelmilla ja ruhjottuina matkaa kohti omaa unelmaani, viininmaistelua läheisillä viinitiloilla.

Niagara on tosin samalla leveyspiirillä kuin Etelä-Ranska, jonka johdosta alueella kukoistaa viiniteollisuus. Alueen kymmenet viinitilat tarjoavat omia viinejään maistettavaksi nimelliseen (normiviinit 1 euro, huippuviinit 3-7 euroa per lasi) hintaan. Kierrettyämme parit tilat, käytyämme lyhyen maistelukurssin ja maisteltuamme useita viinejä, päädyimme hankkimaan parit paikalliset erikoisuudet mukaan lisämaistelua varten. Harmittavasti olimme tosin liikkeellä omalla autolla, jonka johdosta emme voineet paineutua alueen eri viinien tuoksuihin ja makuihin kunnolla, mutta sen verran hyvältä vähätkin viinit maistuivat, että tulen varmasti tarkistamaan alueen toisen kerran ilman autoa!