Niin ja kaikille tietämättömille tiedoksi. Vuokrasopimuksemme täällä tulee nyt umpeen ja koska olemme saaneet tästä paikasta tarpeeksi niin palaamme Suomeen 24. heinäkuuta lennoilla.
Juha & Katri
lauantai 21. heinäkuuta 2007
New York - Lake Huron
Teimme lyhyen road tripin New Yorkkiin Katrin äidin ja serkun kanssa. Viiden päivän aikana tuli istuttua autossa 2200km eli nyt persaukset rakoilla ja puhki. Ajoimme Buffalossa rajan yli jenkkeihin ja heti ensimmäisessä tienvarsi kahvilassa saimme suuren itsetunnon kohennuksen, kun kaikki muut olivat 30-80 kg meitä isompia. Pitää kyllä sanoa, että valtaosa väestöstä matkan varrella oli aivan järkyttävän kokoisia, ihan pahaa teki katsoa kuinka iso ja huonovointisia ihmiset olivat.
Itse New York oli todella iso ja upea. Manhattan yllätti meidät koollaan ja suuretkin pilvenpiirtäjät näyttivät pieniltä, koska niitä oli niin paljon. Minulle tuli New Yorkista mieleen aivan Lontoon, sillä tunnelma ja miljöö on hyvin samanlaista. Näin ainakin muistelen Lontoon olevan. New Yorkissa kiersimme kaikki pakolliset paikat pikavauhtia: Ground Zero, Vapauden Patsas, Modern Art Museum, Empire State Builiding, Chrysler building, Wall Street, Grand Central Station, Time Square etc...
Kuuluisia rakennuksia ja tutun näköisiä kulmia tuntui New Yorkissa vain riittävän, kun täällä Torontossa niitä saa oikein hakea. Oikeastaan ainoa pettymys New Yorkissa oli vapauden patsas, jonka olen kuvitellut olevan jättimäisen iso, mutta sehän olikin hyvin pieni (50 metriä).
Paluumatkalla eksyimme maaseudulla sijaitsevaa kauhukylään, jossa surmataan varmasti kaikki sinne eksyvät yön yli turistit. Kylä näytti ränsistyneeltä ja puolikuolleelta sekä keskellä kylää oli ruosteinen pieni terässilta, joka loi aavemaisen tunnelman. Sitten kaupungin nuoret uroot olivat tien varressa keikkutuoleissa istumassa varjossa ja juomassa bissejään. Tämän lisäksi kaupungin ravintolan väki hymyile sellaisella virneellä, että meille tarjoiltu liha oli peräisin edellisestä kaupunkiin eksyneestä turistista. Oli niin pelottavaa, että kaasutettiin äkkiä vain karkuun.
Palasimme Torontoon päivän etuajassa, kun päädyimme ajamaan 800km putkeen New Yorkista kotiin. Ylinmääräisen päivän käytimme lyhyeen 600km ajeluun Kanadan maaseudulla. Tämäkin rekiretki osoittautui todella mielenkiintoiseksi, koska eksyimme vahingossa Amish seudulle. Ihmetys oli kumma, kun vastaan tuli päätiellä hevoskärryt ja pappa 1700 luvun asussa ja ray banin pokat päässä. Todella omituista. Amish seutua jatkuikin sitten pitkään ja vähän väliä vastaan tuli hevostiloja ja kärryjä, joissa ei ollut mitään teknologiaa käytössä. Ilmeisesti Ontariossa on iso amish yhteisö. Tämän lisäksi törmäsimme intiaanireservaattiin ja kävimme katsomassa Lake Huronin hiekkarannat. Lake Huron oli todella kauniin näköinen ja järvi oli kirkkaan sininen ja turkoosi kuin Kuuban meri.
- Juha & Katri
Itse New York oli todella iso ja upea. Manhattan yllätti meidät koollaan ja suuretkin pilvenpiirtäjät näyttivät pieniltä, koska niitä oli niin paljon. Minulle tuli New Yorkista mieleen aivan Lontoon, sillä tunnelma ja miljöö on hyvin samanlaista. Näin ainakin muistelen Lontoon olevan. New Yorkissa kiersimme kaikki pakolliset paikat pikavauhtia: Ground Zero, Vapauden Patsas, Modern Art Museum, Empire State Builiding, Chrysler building, Wall Street, Grand Central Station, Time Square etc...
Kuuluisia rakennuksia ja tutun näköisiä kulmia tuntui New Yorkissa vain riittävän, kun täällä Torontossa niitä saa oikein hakea. Oikeastaan ainoa pettymys New Yorkissa oli vapauden patsas, jonka olen kuvitellut olevan jättimäisen iso, mutta sehän olikin hyvin pieni (50 metriä).
Paluumatkalla eksyimme maaseudulla sijaitsevaa kauhukylään, jossa surmataan varmasti kaikki sinne eksyvät yön yli turistit. Kylä näytti ränsistyneeltä ja puolikuolleelta sekä keskellä kylää oli ruosteinen pieni terässilta, joka loi aavemaisen tunnelman. Sitten kaupungin nuoret uroot olivat tien varressa keikkutuoleissa istumassa varjossa ja juomassa bissejään. Tämän lisäksi kaupungin ravintolan väki hymyile sellaisella virneellä, että meille tarjoiltu liha oli peräisin edellisestä kaupunkiin eksyneestä turistista. Oli niin pelottavaa, että kaasutettiin äkkiä vain karkuun.
Palasimme Torontoon päivän etuajassa, kun päädyimme ajamaan 800km putkeen New Yorkista kotiin. Ylinmääräisen päivän käytimme lyhyeen 600km ajeluun Kanadan maaseudulla. Tämäkin rekiretki osoittautui todella mielenkiintoiseksi, koska eksyimme vahingossa Amish seudulle. Ihmetys oli kumma, kun vastaan tuli päätiellä hevoskärryt ja pappa 1700 luvun asussa ja ray banin pokat päässä. Todella omituista. Amish seutua jatkuikin sitten pitkään ja vähän väliä vastaan tuli hevostiloja ja kärryjä, joissa ei ollut mitään teknologiaa käytössä. Ilmeisesti Ontariossa on iso amish yhteisö. Tämän lisäksi törmäsimme intiaanireservaattiin ja kävimme katsomassa Lake Huronin hiekkarannat. Lake Huron oli todella kauniin näköinen ja järvi oli kirkkaan sininen ja turkoosi kuin Kuuban meri.
- Juha & Katri
sunnuntai 15. heinäkuuta 2007
Kuuba - Matka Pinar del Rioon
Havannan tutkimisen lisäksi halusin ehdottomasti nähdä myös Kuuban maaseutua ja luontoa, jonka johdosta päätimme vuokrata päiväksi auton ja ajaa Vinales katsomaan tippukiviluolia, vesiputouksia sekä kalliomaalauksia. Auton vuokra oli yksi elämäni kalleimmista, sillä pienestä kärpästä sai maksaa $100 päivä sisältäen 35 litraa bensaa, joista tosin 15 litraa oli omituisesti kuitenkin haihtunut.
Rental agency: "Then you have to pay the full tank of gas that is 35 litres"
Juha: "Ok, then the tank is full and I will return it empty"
Rental agency: "Oh no. The tank is not full. There is only half tank."
Juha: ????
Kaikesta säädöstä huolimatta saimme kuitenkin auton ja suunnistimme autolla Havannan läpi kohti länttä. Yritin ostaa matkalle mukaan autokarttaa, mutta tällaista ei löytynyt, joten jouduimme lähtemään arpomaan reittiä matkaoppaan kartalla, jossa oli vain suurimmat tiet merkitty. Epäonneksemme ajoimme heti harhaan Havannassa ja suuri epätoivo alkoi jo vallata mieltä, kunnes muistin Kuubalaisen kyyditsemisperinteen. Kaikki paikalliset autoilijat ottavat samaan suuntaan menijöitä kyytiin auto-, bussi ja kulkuneuvopulan takia. Tämän perinteen turvin päätimme napata kyytiin ensimmäisen samaan suuntaa menevän kyytiä etsivän Kuubalaisen. Turvallisuus syistä päätimme ottaa kyytiin vain yksinmatkustavia naisia, koska arvelimme heidän olevan epätodennäköisemmin ryöstömurhaajia.
Ensimmäinen kyytiläinen hyppäsikin heti seuraavissa valoissa meidän kyytiin ja veimme häntä muutaman korttelin, jonka jälkeen hän neuvoi meille jatkosuunnan. Toisella kerralla tärppäsikin jack pot ja kyytiimme tuli koko matkan samaan suuntaan menevä 35 vuotias mukavaksi osoittautuva Kuubalaisnainen. Naisen opastuksella pääsimme hetkessä moottoritielle ja matkamme kohti vinalesta pääsi vauhtiin.
Matkan aikana kuubalaisnainen, joka paljastui maa-ja metsätalousmaisteriksi, kertoi meille, että vinalesissa on dengua-kuumetta ja että sinne ei kannata mennä jos ei halua ottaa riskiä verenoksentamisesta ja suurista kivuista ja hallusinaatioista. Sen sijaan nainen kertoi, että hän voi vastineeksi kyydistä viedä meidät kotiinsa, tarjota kahvia sekä näyttää meille kotikaupunkinsa pinar del rion ja työpaikkansa tupakkatehtaalla. Kun huomasin hyttyskarkoitteen jääneen hotellin pöydälle, valinta kuumeriskin ja tupakkaplantaasin välillä oli helppo.
Sitten köröttelimme aivan uskomattoman upean ja puhtaan maaseudun läpi Pinar del rioon keskustellennen espanjaksi kuubasta, tupakasta, suomen oloista ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Pinar del riossa nainen vei meidät kotiinsa ja tarjosi aivan uskomattoman hyvää kahvia sillä aikaa kun me heitimme juttua urheilusta hänen miehensä pyörätuolissa olevan sedän kanssa. Tämän jälkeen nainen opasti meidät ilmeisesti kuuluisalle tupakkaplantaasille kaupungin ulkopuolella (Robaina), jossa meille esiteltiin sikarien valmistusprosessi sekä meille käärittiin paikan päällä ehta sormenpaksuinen kuubalainen sikari käsin. Lopuksi tapasimme sikarimerkin perustajan, joka on ilmeisesti kuuluisa jehu, koska kanadalaiset sikaniskaturistit maksoivat useita kymppejä hänen tapaamisestaan ja sikaritilalla vierailusta. Lisäksi hänestä puhuttiin nimillä "the man in cigars" ja "he is the man" käsitteillä. No tiedä tuota....
Tupakkaplantaasilta palattaessa nainen myi meille vielä puoli kiloa tummaksi paahdettua ohentamaton kahvia (joka paljastui Kanadassa aivan uskomattoman hyväksi) sekä 25 kappaletta peukalonpaksuisia 20cm pitkiä Cohiba sikareita 60 dollarilla. Sikareissa on viralliset leimat ja merkit, mutta siitä huolimatta ne eivät ole todennäköisesti aitoja Cohiboita, koska ko merkkiä väärennetään Kuubassa todella paljon. Tupakkatehtaiden työntekijät nimittäin saavat usein palkaksi myös sikarinlehtiä, joista he käärivät käsin sikareita, joita Kuubassa myydään taidokkaasti väärennettyinä cohiboina, koska tämä on tunnetuin merkki maailmalla. Näiden väärennettyjen sikareiden laatu ei vastaa aivan cohiban todellista laatua, mutta usein ne silti pieksevät mennen tullen teollisesti tehdyt länsimaiset sikarit maussaan ja aromissaan (tekee oikein sääliksi katsoa sikareita, kun ei polta enää...).
Lopuksi tiputimme naisen kotiinsa lähelle ja hän opasti meille läheisen ravintolan, josta saimme hyvän lounaan kahdelle 10 dollarilla, mikä on Kuubassa halpa hinta. Sattumalta ravintolaan tuli meidän jälkeen kaksi turistia, jotka näimme jo pitkältä suomalaisiksi. Heidän istahtaessaan viereiseen pöytään nainen paljastui kymppiuutisten juontajaksi, joka oli miehensä kanssa omatoimimatkalla Kuubassa. Ihmetys oli molemminpuolinen suuri, koska Suomesta ei kesällä Kuubaan tehdä juurikaan matkoja.
Ruuan jälkeen suunnistimme takaisin kohti Havannaan. Matkalla teimme pienen välietapin Soroa pieneen kaupunkiin, jossa oli kuulemma pieni vesiputous. Valitettavati tuhlasimme kaikki rahat sikareihin ja kahviin jo Pinar del Riossa, jonka johdosta meillä oli Soroaan saavuttaessa enää pari dollaria jäljellä. Koska Kuubassa ei ole juuri pankkeja ja automaatteja missään eikä luottokortilla myöskään oikeastaan voi maksaa missään, niin jouduimme ongelmallisen tilanteen eteen kuin vesiputouksen parkkimaksu oli dollarin ja sisäänpääsy 4 dollaria.
Koska rahamme riitti vain parkkimaksuun ja samalta parkkipaikalta johti polku ylös pienellä sademetsän vuoraaman vuoren huipulla olevalle näköalatasanteelle, maksoimme maksun ja suuntasimme kohti vuoren huippua. Noin 25 minuutin nousu kapeaa sateen syömään polkua pitkin läpi sademetsän johti vuoren päälle aivan upealle näköalatasanteelle, josta näki ylitasaisen kuuban maaseudun. Polun varrella näimme myös Kuuban luontokappaleita omituisia muurahais- ja mehiläispesiä, käärmeen, liskoja, lintuja sekä kuulimme lukuisia sirkkoja ja lintuja ilman yhtään ihmisen ääntä. Nousu sademetsä läpi oli niin upea, että näkymä vuorelta niin tavaton, että sen ansiosta Kuuba nousi sen ansiosta yhdeksi upeimmista maista missä olen ollut, vaikka emme nähneetkään matkan aikana kuin pienen osan maan uskomattoman upeasta ja puhtaasta luonnosta.
Vuorelta palatessamme päätimme koittaa pummata pääsyä vesiputouksille kaikilla lopuilla rahoillamme. Hyväksi onneksemme Katrin onnistuikin säälin ja epätoivon turvin vakuuttamaan virkailijan päästämään meidät katsomaan vesiputousta 70 sentillä ja 20 paikallisella pesolla. Itse vesiputous ei ollut maailman isoin eikä vakuuttavin, mutta siitä huolimatta se oli hyvin kaunis ja tarjosi upeat puitteet uimiseen ja kylpemiseen. Valitettavasti virkailija ei päästynyt meitä vajaalla pääsymaksulla uimaan, jonka johdosta tämä ilo jäi meiltä kokematta. Siitä huolimatta automatkamme Pinar del Rioon oli todella upea kokemus Kuuban maaseudun läpi ja teimme yhden uuden kuubalaisen ystävän.
Rental agency: "Then you have to pay the full tank of gas that is 35 litres"
Juha: "Ok, then the tank is full and I will return it empty"
Rental agency: "Oh no. The tank is not full. There is only half tank."
Juha: ????
Kaikesta säädöstä huolimatta saimme kuitenkin auton ja suunnistimme autolla Havannan läpi kohti länttä. Yritin ostaa matkalle mukaan autokarttaa, mutta tällaista ei löytynyt, joten jouduimme lähtemään arpomaan reittiä matkaoppaan kartalla, jossa oli vain suurimmat tiet merkitty. Epäonneksemme ajoimme heti harhaan Havannassa ja suuri epätoivo alkoi jo vallata mieltä, kunnes muistin Kuubalaisen kyyditsemisperinteen. Kaikki paikalliset autoilijat ottavat samaan suuntaan menijöitä kyytiin auto-, bussi ja kulkuneuvopulan takia. Tämän perinteen turvin päätimme napata kyytiin ensimmäisen samaan suuntaa menevän kyytiä etsivän Kuubalaisen. Turvallisuus syistä päätimme ottaa kyytiin vain yksinmatkustavia naisia, koska arvelimme heidän olevan epätodennäköisemmin ryöstömurhaajia.
Ensimmäinen kyytiläinen hyppäsikin heti seuraavissa valoissa meidän kyytiin ja veimme häntä muutaman korttelin, jonka jälkeen hän neuvoi meille jatkosuunnan. Toisella kerralla tärppäsikin jack pot ja kyytiimme tuli koko matkan samaan suuntaan menevä 35 vuotias mukavaksi osoittautuva Kuubalaisnainen. Naisen opastuksella pääsimme hetkessä moottoritielle ja matkamme kohti vinalesta pääsi vauhtiin.
Matkan aikana kuubalaisnainen, joka paljastui maa-ja metsätalousmaisteriksi, kertoi meille, että vinalesissa on dengua-kuumetta ja että sinne ei kannata mennä jos ei halua ottaa riskiä verenoksentamisesta ja suurista kivuista ja hallusinaatioista. Sen sijaan nainen kertoi, että hän voi vastineeksi kyydistä viedä meidät kotiinsa, tarjota kahvia sekä näyttää meille kotikaupunkinsa pinar del rion ja työpaikkansa tupakkatehtaalla. Kun huomasin hyttyskarkoitteen jääneen hotellin pöydälle, valinta kuumeriskin ja tupakkaplantaasin välillä oli helppo.
Sitten köröttelimme aivan uskomattoman upean ja puhtaan maaseudun läpi Pinar del rioon keskustellennen espanjaksi kuubasta, tupakasta, suomen oloista ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Pinar del riossa nainen vei meidät kotiinsa ja tarjosi aivan uskomattoman hyvää kahvia sillä aikaa kun me heitimme juttua urheilusta hänen miehensä pyörätuolissa olevan sedän kanssa. Tämän jälkeen nainen opasti meidät ilmeisesti kuuluisalle tupakkaplantaasille kaupungin ulkopuolella (Robaina), jossa meille esiteltiin sikarien valmistusprosessi sekä meille käärittiin paikan päällä ehta sormenpaksuinen kuubalainen sikari käsin. Lopuksi tapasimme sikarimerkin perustajan, joka on ilmeisesti kuuluisa jehu, koska kanadalaiset sikaniskaturistit maksoivat useita kymppejä hänen tapaamisestaan ja sikaritilalla vierailusta. Lisäksi hänestä puhuttiin nimillä "the man in cigars" ja "he is the man" käsitteillä. No tiedä tuota....
Tupakkaplantaasilta palattaessa nainen myi meille vielä puoli kiloa tummaksi paahdettua ohentamaton kahvia (joka paljastui Kanadassa aivan uskomattoman hyväksi) sekä 25 kappaletta peukalonpaksuisia 20cm pitkiä Cohiba sikareita 60 dollarilla. Sikareissa on viralliset leimat ja merkit, mutta siitä huolimatta ne eivät ole todennäköisesti aitoja Cohiboita, koska ko merkkiä väärennetään Kuubassa todella paljon. Tupakkatehtaiden työntekijät nimittäin saavat usein palkaksi myös sikarinlehtiä, joista he käärivät käsin sikareita, joita Kuubassa myydään taidokkaasti väärennettyinä cohiboina, koska tämä on tunnetuin merkki maailmalla. Näiden väärennettyjen sikareiden laatu ei vastaa aivan cohiban todellista laatua, mutta usein ne silti pieksevät mennen tullen teollisesti tehdyt länsimaiset sikarit maussaan ja aromissaan (tekee oikein sääliksi katsoa sikareita, kun ei polta enää...).
Lopuksi tiputimme naisen kotiinsa lähelle ja hän opasti meille läheisen ravintolan, josta saimme hyvän lounaan kahdelle 10 dollarilla, mikä on Kuubassa halpa hinta. Sattumalta ravintolaan tuli meidän jälkeen kaksi turistia, jotka näimme jo pitkältä suomalaisiksi. Heidän istahtaessaan viereiseen pöytään nainen paljastui kymppiuutisten juontajaksi, joka oli miehensä kanssa omatoimimatkalla Kuubassa. Ihmetys oli molemminpuolinen suuri, koska Suomesta ei kesällä Kuubaan tehdä juurikaan matkoja.
Ruuan jälkeen suunnistimme takaisin kohti Havannaan. Matkalla teimme pienen välietapin Soroa pieneen kaupunkiin, jossa oli kuulemma pieni vesiputous. Valitettavati tuhlasimme kaikki rahat sikareihin ja kahviin jo Pinar del Riossa, jonka johdosta meillä oli Soroaan saavuttaessa enää pari dollaria jäljellä. Koska Kuubassa ei ole juuri pankkeja ja automaatteja missään eikä luottokortilla myöskään oikeastaan voi maksaa missään, niin jouduimme ongelmallisen tilanteen eteen kuin vesiputouksen parkkimaksu oli dollarin ja sisäänpääsy 4 dollaria.
Koska rahamme riitti vain parkkimaksuun ja samalta parkkipaikalta johti polku ylös pienellä sademetsän vuoraaman vuoren huipulla olevalle näköalatasanteelle, maksoimme maksun ja suuntasimme kohti vuoren huippua. Noin 25 minuutin nousu kapeaa sateen syömään polkua pitkin läpi sademetsän johti vuoren päälle aivan upealle näköalatasanteelle, josta näki ylitasaisen kuuban maaseudun. Polun varrella näimme myös Kuuban luontokappaleita omituisia muurahais- ja mehiläispesiä, käärmeen, liskoja, lintuja sekä kuulimme lukuisia sirkkoja ja lintuja ilman yhtään ihmisen ääntä. Nousu sademetsä läpi oli niin upea, että näkymä vuorelta niin tavaton, että sen ansiosta Kuuba nousi sen ansiosta yhdeksi upeimmista maista missä olen ollut, vaikka emme nähneetkään matkan aikana kuin pienen osan maan uskomattoman upeasta ja puhtaasta luonnosta.
Vuorelta palatessamme päätimme koittaa pummata pääsyä vesiputouksille kaikilla lopuilla rahoillamme. Hyväksi onneksemme Katrin onnistuikin säälin ja epätoivon turvin vakuuttamaan virkailijan päästämään meidät katsomaan vesiputousta 70 sentillä ja 20 paikallisella pesolla. Itse vesiputous ei ollut maailman isoin eikä vakuuttavin, mutta siitä huolimatta se oli hyvin kaunis ja tarjosi upeat puitteet uimiseen ja kylpemiseen. Valitettavasti virkailija ei päästynyt meitä vajaalla pääsymaksulla uimaan, jonka johdosta tämä ilo jäi meiltä kokematta. Siitä huolimatta automatkamme Pinar del Rioon oli todella upea kokemus Kuuban maaseudun läpi ja teimme yhden uuden kuubalaisen ystävän.
Kuuba - Havanna
Kaikki Kuubassa vierailleet ovat kehuneet paikkaa maasta taivaisiin, jonka johdosta minun oli pakko käyttää hyväksi tilaisuus matka tarkastamaan paikka. Ja suurista ennakkoluuloista huolimatta Kuuba sekä Havanna osoittautuvatkin odotukset ylittäväksi aivan uskomattomiksi paikoiksi!
Vietimme viikon 20km Havannan itäpuolella olevassa rantakohteessa Play del Este:ssä, josta pääsimme bussilla päivittäin Havannaan. Play del Este on huippusuosittu 50km pitkä hiekkaranta, joka täyttyy paikallisista viikonloppuisin. Kuuban hiekkarannat eroavat monesta muusta paikasta puhtaudellaan, hienommalla hiekallaan, ja oikeasti turkoosilla hyvin puhtaalla kirkaalla merellä. Meri siitä hassu, että siinä on myös elämää, sillä aamuisin vedessä oli tuhansia pieniä meduusoja, isompia meduusoja sekä kaloja sekä ranta oli täynnä rapuja ja pieniä liskoja. Vaikka ranta oli upea, niin emme viihtyneet siinä tuntia pari kauempaa per päivä, koska Havannassa oli niin paljon muuta nähtävää ja koettavaa.
Havanna on aivan uskomaton kaupunki. Kun Yhdysvaltojen kauppasaarto loppuu ja Kuubaan saadaan rakennustarpeita ja rahaa niin Havannasta tulee ehdottomasti koko mantereen ylivoimaisesti upein kaupunki. Ensinnäkin Havannan malecon on todella upea ja ylväs vanhoine kerrostaloineen, hotelleineen, linnoineen ja kartanoineen. Toiseksi Havannan vanha kaupunki on todella suuri ja täynnä upeita kirkkoja, aukioita, palatseja, ravintoloita ja muita upeita vanhoja rakennuksia, joita voi katsella ja kierrellä päiväkausia. Kolmanneksi kaupungista löytyy hyvin paljon muuta upeaa nähtävää kuten vallankumouksen monumentit (Che Guevaran rakennus, Jose Martin memorial), museoita, miramar, legendaarisia yökerhoja, upea hautumaa jne. Tähän päälle kun lisätään maan omalaatuinen kulttuuri, loputon aurinko sekä kaupunkikuvaan tuhansia vanhoja amerikkalaisia autoja niin saadaan aikaan niin upea tunnelma ja kaupunkikuva, että sen ylittänyttä on vaikea löytää mistään.
Toki Havannassa on joitain huonojakin puolia. Kaupunki on esimerkiksi monin osin hyvin ränsistynyt, koska rakennusaineista on pulaa. Tavaroita ei ole paljoa saatavilla ja kaiken muun kuin rommin, sikarien ja paikallisten elintarvikkeiden löytäminen on hankalaa ja valikoimaa ei juurikaan ole. Lisääntynyt turismi on myös aiheuttanut paljon kerjäämistä ja turistien huijaamista sekä rikoksia. Myöskään asiat eivät pulan takia aina toimi eikä hienouksi juuri ole, kaikissa aikatauluissa tapahtuu muutoksia sekä säätöä riittää pienienkin asioiden tekemisessä. Tämän kaiken lisäksi maa on kohtuullisen kallis turisteille (kanadan tasoa), sillä kaikkialla on turisteille eri hinnat kuin paikallisille.
Maan kulttuuri on myös aivan uskomaton. Kaikkialla soi musiikki, ihmiset ottavat rennosti (ongelma, kun haluaa saada jotain aikaan), tanssivat ja pelaavat domino tai shakkia puistoissa, ottavat rommia tai kahvia ja vain nauttivat elämästä. Kiire, ahdistus ja murheet tuntuvat olevan Kuubassa hyvin kaukana. Monet ihmiset ovat myös kauniita, avuliaita ja ystävällisiä. Vaikkakin huijareita tuntui olevan varsinkin turistipaikoissa kohtuu paljon sekä kuulemani mukaan Kuubalaiset ovat lihonneet kasvaneen turismin toimien rahojen turvin hieman.
Vietimme viikon 20km Havannan itäpuolella olevassa rantakohteessa Play del Este:ssä, josta pääsimme bussilla päivittäin Havannaan. Play del Este on huippusuosittu 50km pitkä hiekkaranta, joka täyttyy paikallisista viikonloppuisin. Kuuban hiekkarannat eroavat monesta muusta paikasta puhtaudellaan, hienommalla hiekallaan, ja oikeasti turkoosilla hyvin puhtaalla kirkaalla merellä. Meri siitä hassu, että siinä on myös elämää, sillä aamuisin vedessä oli tuhansia pieniä meduusoja, isompia meduusoja sekä kaloja sekä ranta oli täynnä rapuja ja pieniä liskoja. Vaikka ranta oli upea, niin emme viihtyneet siinä tuntia pari kauempaa per päivä, koska Havannassa oli niin paljon muuta nähtävää ja koettavaa.
Havanna on aivan uskomaton kaupunki. Kun Yhdysvaltojen kauppasaarto loppuu ja Kuubaan saadaan rakennustarpeita ja rahaa niin Havannasta tulee ehdottomasti koko mantereen ylivoimaisesti upein kaupunki. Ensinnäkin Havannan malecon on todella upea ja ylväs vanhoine kerrostaloineen, hotelleineen, linnoineen ja kartanoineen. Toiseksi Havannan vanha kaupunki on todella suuri ja täynnä upeita kirkkoja, aukioita, palatseja, ravintoloita ja muita upeita vanhoja rakennuksia, joita voi katsella ja kierrellä päiväkausia. Kolmanneksi kaupungista löytyy hyvin paljon muuta upeaa nähtävää kuten vallankumouksen monumentit (Che Guevaran rakennus, Jose Martin memorial), museoita, miramar, legendaarisia yökerhoja, upea hautumaa jne. Tähän päälle kun lisätään maan omalaatuinen kulttuuri, loputon aurinko sekä kaupunkikuvaan tuhansia vanhoja amerikkalaisia autoja niin saadaan aikaan niin upea tunnelma ja kaupunkikuva, että sen ylittänyttä on vaikea löytää mistään.
Toki Havannassa on joitain huonojakin puolia. Kaupunki on esimerkiksi monin osin hyvin ränsistynyt, koska rakennusaineista on pulaa. Tavaroita ei ole paljoa saatavilla ja kaiken muun kuin rommin, sikarien ja paikallisten elintarvikkeiden löytäminen on hankalaa ja valikoimaa ei juurikaan ole. Lisääntynyt turismi on myös aiheuttanut paljon kerjäämistä ja turistien huijaamista sekä rikoksia. Myöskään asiat eivät pulan takia aina toimi eikä hienouksi juuri ole, kaikissa aikatauluissa tapahtuu muutoksia sekä säätöä riittää pienienkin asioiden tekemisessä. Tämän kaiken lisäksi maa on kohtuullisen kallis turisteille (kanadan tasoa), sillä kaikkialla on turisteille eri hinnat kuin paikallisille.
Maan kulttuuri on myös aivan uskomaton. Kaikkialla soi musiikki, ihmiset ottavat rennosti (ongelma, kun haluaa saada jotain aikaan), tanssivat ja pelaavat domino tai shakkia puistoissa, ottavat rommia tai kahvia ja vain nauttivat elämästä. Kiire, ahdistus ja murheet tuntuvat olevan Kuubassa hyvin kaukana. Monet ihmiset ovat myös kauniita, avuliaita ja ystävällisiä. Vaikkakin huijareita tuntui olevan varsinkin turistipaikoissa kohtuu paljon sekä kuulemani mukaan Kuubalaiset ovat lihonneet kasvaneen turismin toimien rahojen turvin hieman.
perjantai 6. heinäkuuta 2007
Viikko turistioppaana
Huh huh. Nyt on kierrätetty faija pikavauhdilla tärkeimpiin Toronton nähtävyyksiin viikossa ja turistioppaanlailla opastettu häntä ympäriinsä. Ensi vierailuni CN Towerissa teki toki itseenikin vaikutuksen näköalatorneilla ja korkeudella. Pitää sanoa, että näkymät 447 metrin näköalatasanteelta yli kaupungin olivat upeat. Tähän päälle kun lisätään kylmä olut ja loistava voileivän 350 metrin korkeudella olevassa ravintolassa, niin paikka on vierailun arvoinen. Yllättävää kyllä tornin hienossa ravintolassa ei ollut mitään älytöntä turistilisää vaan hyvän gourme tuplaleivän isoilla ranskalaisilla ja loistavan oluen sai alle 20 dollarilla (14 euroa).
Kävimme viikolla myös kahdessa meille uudessa paikassa Toronton lähistöllä, sillä vierailimme eläintarhassa ja wasaga beachilla viikon aikana. Eläintarha oli 40 km keskusta ja meillä kesti 1,5 julkisilla matkaan, jonka johdosta isäni meinasi läkähty matkalla. Eläintarha oli maailman kolmanneksi ison ja matkan johdosta emme sitä juurikaan jaksaneet edes kiertää vaan kävimme katsomassa vain kaikki pakolliset elukat. Näistä mielenkiintoisimpia olivat luonnollisesti Kanadan omat karhut: jää-, harmaa-, ja mustakarhu. Perkule jos mikä tahansa niistä tulisi metsässä vastaan niin voisi tulla pupupöksyyn, kun sen verran pelottavan näköisiä kaverit olivat.
Koko seuden ehdoton yllätys oli Wasaga-beach, joka on meiltä jäänyt täysin huomioimatta. Se on noin 100km Torontosta pohjoisessa oleva maailman pisin makeanveden hiekkaranta. Pituutta rannalla on mahtavat 15km ja kaiken lisäksi rannan vesi vielä näytti todella kirkkaalta, mikä on ihmeellistä maassa, jossa monet vedet on jo saastutettu pahasti.
Tänään valmistaudumme lähtemään Kuubaan viikoksi rentoutumaan viikon turistikierroksesta täällä. Siellä meitä pitäisi odottaa 50km pituinen hiekkaranta Havannan ulkopuolella sekä tasainen 30 asteen lämpö. Viva la Cuba!
Kävimme viikolla myös kahdessa meille uudessa paikassa Toronton lähistöllä, sillä vierailimme eläintarhassa ja wasaga beachilla viikon aikana. Eläintarha oli 40 km keskusta ja meillä kesti 1,5 julkisilla matkaan, jonka johdosta isäni meinasi läkähty matkalla. Eläintarha oli maailman kolmanneksi ison ja matkan johdosta emme sitä juurikaan jaksaneet edes kiertää vaan kävimme katsomassa vain kaikki pakolliset elukat. Näistä mielenkiintoisimpia olivat luonnollisesti Kanadan omat karhut: jää-, harmaa-, ja mustakarhu. Perkule jos mikä tahansa niistä tulisi metsässä vastaan niin voisi tulla pupupöksyyn, kun sen verran pelottavan näköisiä kaverit olivat.
Koko seuden ehdoton yllätys oli Wasaga-beach, joka on meiltä jäänyt täysin huomioimatta. Se on noin 100km Torontosta pohjoisessa oleva maailman pisin makeanveden hiekkaranta. Pituutta rannalla on mahtavat 15km ja kaiken lisäksi rannan vesi vielä näytti todella kirkkaalta, mikä on ihmeellistä maassa, jossa monet vedet on jo saastutettu pahasti.
Tänään valmistaudumme lähtemään Kuubaan viikoksi rentoutumaan viikon turistikierroksesta täällä. Siellä meitä pitäisi odottaa 50km pituinen hiekkaranta Havannan ulkopuolella sekä tasainen 30 asteen lämpö. Viva la Cuba!
lauantai 30. kesäkuuta 2007
Lyhyesti virsi kaunis...
Eli tuossa kuva Jupesta joka kerää rohkeutta kävellä 2 tuuman paksuisen lasilattian päältä jonka läpi voi ihailla 553m pudotusta maahan. Katsokaa itse! Siitä se vaan ketkutteli sitten kahdesti yli.
Meillä on Jupen isä vierailulla, olemme turistelleet ja kuluttaneet rahaa. Pian lähdemme Havannaan viikoksi. Joten uudempia juttuja ja kuvia luvassa. Vuottakkaa, vuottakkaa...
Meillä on Jupen isä vierailulla, olemme turistelleet ja kuluttaneet rahaa. Pian lähdemme Havannaan viikoksi. Joten uudempia juttuja ja kuvia luvassa. Vuottakkaa, vuottakkaa...
sunnuntai 17. kesäkuuta 2007
Ankea paluu Torontoon
Eilen illalla palasimme sitten Torontoon. Paluu oli todella ankea upean viikon jälkeen. Dominikaanisessa tasavallassa Kanadalaisen lentoyhtiön väki sekä tullivirkailijat Kanadassa tenttasivat taas ilkeästi käsittämättömiä kysymyksiä. Lentoyhtiön väki ei päästänyt minua pelkällä passilla edes lähtemään vaan halusivat nähdä toisen ID-myös. Lisäksi vaihto oli niin tiukka ja meille opastettiin väärin matkalaukkujemme haku, että yli puolet matkaporukastamme myöhästyi jatkolennolta. Jos jossain maassa rajamuodollisuudet hoidetaan huonosti, niin täällä ne tehdään vielä huonommin. Joka ainoa kerta rajamme ylittäessä meitä tentataan perkeleesti hyvin töykeällä sävyllä vaikka meillä passeissa immigraatiosta hommatut kuuden kuukauden viisumit. Omituista on se, että jenkkeihin päin mentäessä rajavirkailijat ovat olleet huomattavasti mukavampia ja ovat toivottaneet meidän joka kerta iloisesti tervetulleiksi. Itse kuvittelin tämän olevan toisinpäin, mutta pikku hiljaa alkaa vaikuttamaan siltä, että Kanada on oikeasti ankeampi paikka kuin Jenkit.
Dominikaanisessa tasavallassa ihmiset olivat todella köyhiä, mutta monet heistä olivat todella ystävällisiä ja mukavia, auttoivat paljon ja juttelivat mukavia mitään pyytämättä. Toki maassa oli jonkin verran agreessiivisia turistihuijareita, mutta peruskansan rivit (miehet että naiset) vaikuttivat todella sympaattisilta ja mukavilta. Kontrasti tänne Kanadaan on järkyttävät, jossa bussikuski vaihtolippua kysyttäessä vain tiuskii meille ja ihmiset ovat töykeitä ja mukakiinnostuneita. Tästä syystä katselemmekin jo seuraavaa matkakohdetta...
Dominikaanisessa tasavallassa ihmiset olivat todella köyhiä, mutta monet heistä olivat todella ystävällisiä ja mukavia, auttoivat paljon ja juttelivat mukavia mitään pyytämättä. Toki maassa oli jonkin verran agreessiivisia turistihuijareita, mutta peruskansan rivit (miehet että naiset) vaikuttivat todella sympaattisilta ja mukavilta. Kontrasti tänne Kanadaan on järkyttävät, jossa bussikuski vaihtolippua kysyttäessä vain tiuskii meille ja ihmiset ovat töykeitä ja mukakiinnostuneita. Tästä syystä katselemmekin jo seuraavaa matkakohdetta...
Mangrove metsät
Dominikaanisen tasavallan matkamme viimeisenä päivänä hyppäsimme paikalliseen guaguaan. Nämä umpimätiä pakettiautoja, joihin on tungettu penkkejä ja joilla kuskataan paikallisia ympäriinsä epämääräisiä reittejä pitkin. Autoissa on noin 10 penkkiä, mutta niihin ahtautuu helposti 20 ihmistä ja aina otetaan uusia kyytiin. Tunnelma on siis todella korkealla.
Köröttelimme yhden naisen jalka melkein suussani puoliksi penkeillä istien 100km/h tunnissa 1,5 tuntia seuraavaan tutkimuskohteeseen. Tämä oli idyllisen kalastajakylän lähellä sijaisevat Mangrovemetsä. Mangrove on suurjuurinen puu, joka kasvaa rämeen tyyppisissä jokisuistoissa. Kasveiltaan ja eläimistöltään mangrovemetsät ovat todella rikkaita ja niin oli tämäkin.
Mangrovemetsän vierestä löysimme paikallisten ystävällisellä opastuksella pienen aution hiekkarannan sekä laavakivirantaa. Tapasimme paikallisen snorkkelikalastajan, joka esitteli meille saalistaan ja kehui saamiaan mustekaloja hyvänmakuisiksi. Hiekka- ja laavakiviranta kuhisivat myös elämää. Kaikenkokoisia rapuja, pieniä liskoa, lintuja, kanoja (ilmeisesti läheisiltä taloilta) sekä merisiilejä.
- Juha
Köröttelimme yhden naisen jalka melkein suussani puoliksi penkeillä istien 100km/h tunnissa 1,5 tuntia seuraavaan tutkimuskohteeseen. Tämä oli idyllisen kalastajakylän lähellä sijaisevat Mangrovemetsä. Mangrove on suurjuurinen puu, joka kasvaa rämeen tyyppisissä jokisuistoissa. Kasveiltaan ja eläimistöltään mangrovemetsät ovat todella rikkaita ja niin oli tämäkin.
Mangrovemetsän vierestä löysimme paikallisten ystävällisellä opastuksella pienen aution hiekkarannan sekä laavakivirantaa. Tapasimme paikallisen snorkkelikalastajan, joka esitteli meille saalistaan ja kehui saamiaan mustekaloja hyvänmakuisiksi. Hiekka- ja laavakiviranta kuhisivat myös elämää. Kaikenkokoisia rapuja, pieniä liskoa, lintuja, kanoja (ilmeisesti läheisiltä taloilta) sekä merisiilejä.
- Juha
Vesiputouksia ja itsepäinen kaakki El Límonissa
El Límon on pieni kaupunki Samanan niemimaalla Dominikaanisessa tasavallassa, jossa sijaitsee upea vihreä vesiputous. Sinne päästäksemme vuokrasimme keskiviikkona pienen auton ja ajoimme aamusta alkaen neljä tuntia saaren läpi. Matka itsessään oli jo vaivan arvoinen, sillä maisemat matkalla olivat todella upeat. Asvaltoitu pienitie puikkelehti pitkin palmuisia kultaisia hiekkarantoja, meni läpi sademetsäisten laaksojen, ohitti valkoisia kallionkielekkeitä ja pieniä paikallisia hökkelikyliä ja ylitti kukkuloita, joista näkyi upea turkoosimeri ja lisää kultaista hiekkarantaa.
Ainoa ongelma matkalla oli sen hitaus. Tien kunto oli huono ja siinä oli vähän väliä pieni ja suuri kuoppia. Isot kuopat olivat noin 1 metria pinta-alalta ja 0,5 metri syvyydeltä, joten pieni Kiamme olisi pudonnut niihin puoliksi. Matkan aika näimme kaksi maasturia, joilta oli mennyt rengas tai akseli tämmöiseen kuoppaan. Lisäksi tielle osui omituisia esteitä kuten kaatunut sokerilasti tai lauma lehmiä. Tähän soppaan kun lisätään paikalliset rallikuskit (ajoivat aika lujaa nimittäin) sekä kymmenittäin mopoja ja moottoripyöriä ohittamassa kaikilta puolilta, niin saadaan aikaan omituinen kaaos.
El Límoniin päästyämme palkkasimme paikallisen oppaan ja vuokrasimme hevoset päästäksemme vesiputouksille sademetsän sisään. Tämän jälkeen karautimme konit laukkaan ja lähdimme pientä polkua vesiputouksille. Matka kulki sademetsän läpi kapeita kivikkoja pitkin, kirkas vetisten jokien ylitse ja yli trooppisten kukkuloiden. Tunne ja matka oli aivan upea. Tunsimme olevamme oikeita tutkimusmatkailijoita. Tällä hetkellä kohde ei edes ollut erityisen suosittu, jonka johdosta siellä ei juurikaan ollut muita turisteja.
Ainoa ongelmamme matkalla olivat minun totaalinen ratsastustaidon puuttuminen, ilkeä palmunoksa sekä kilpailevat hevosemme. Katri pystyi ohjaamaan omaa hevosta, mutta minun meni itsepäisesti minne halusi mukaan lukien lehmien laudun sekä kalliokieleke (tässä alkoi vaiheessa alkoi jo vähän jännitää mitä se humma tekee). Kaiken lisäksi hevosemme kilpailivat koko ajan ja oma hevoseni alkoi puremaan Katrin hevosta aina, kun se ei päässyt kävelemään ensimmäisenä. Yhdellä kerralle se yritti purraa taas Katrin hevosta, kun oli vähän jäänyt, mutta hampaat menivät ohi ja kolahti Katrin sääreen. Ilkeä palmun oksa taas tippui tuulessa suoraan Katri päähän. Kuului vai rysähdys, lippalakki lensi ja katri heilahti. Ihmettelin, että mitä ihmettä, kunnes huomasin 1,5 metrisen palmun maassa, joka oli tippunut suoraan Katria päin. Hyvä ettei kuitenkaan käynyt mitään, sillä palmut vaarallisia ja täällä kuolee joka vuosi noin 7 ihmistä siihen, että kookospähkinä tippuu niitä päähän. Kauhea tapa mennä.
Varsinaiset vesiputoukset paljastuivat meille kukkulan laelta kun olimme jättäneet hevosemme parkkiin. Näky oli sanoin kuvaamaton. Keskellä kukkulaista trooppista sademetsää näkyy limen virheä todella kaunis 150 metriä korkea vesiputous. Kävelimme vielä alas rinnettä ja ylitimme virtaavan joen kahlaten housut polvissa, jotta pääsisimme ihailemaan putousta aivan vierestä. ja sitä ihailtavaa siinä todella riitti!!!
Juha ja Katri
(laitamme matkakuvia pian)
Ainoa ongelma matkalla oli sen hitaus. Tien kunto oli huono ja siinä oli vähän väliä pieni ja suuri kuoppia. Isot kuopat olivat noin 1 metria pinta-alalta ja 0,5 metri syvyydeltä, joten pieni Kiamme olisi pudonnut niihin puoliksi. Matkan aika näimme kaksi maasturia, joilta oli mennyt rengas tai akseli tämmöiseen kuoppaan. Lisäksi tielle osui omituisia esteitä kuten kaatunut sokerilasti tai lauma lehmiä. Tähän soppaan kun lisätään paikalliset rallikuskit (ajoivat aika lujaa nimittäin) sekä kymmenittäin mopoja ja moottoripyöriä ohittamassa kaikilta puolilta, niin saadaan aikaan omituinen kaaos.
El Límoniin päästyämme palkkasimme paikallisen oppaan ja vuokrasimme hevoset päästäksemme vesiputouksille sademetsän sisään. Tämän jälkeen karautimme konit laukkaan ja lähdimme pientä polkua vesiputouksille. Matka kulki sademetsän läpi kapeita kivikkoja pitkin, kirkas vetisten jokien ylitse ja yli trooppisten kukkuloiden. Tunne ja matka oli aivan upea. Tunsimme olevamme oikeita tutkimusmatkailijoita. Tällä hetkellä kohde ei edes ollut erityisen suosittu, jonka johdosta siellä ei juurikaan ollut muita turisteja.
Ainoa ongelmamme matkalla olivat minun totaalinen ratsastustaidon puuttuminen, ilkeä palmunoksa sekä kilpailevat hevosemme. Katri pystyi ohjaamaan omaa hevosta, mutta minun meni itsepäisesti minne halusi mukaan lukien lehmien laudun sekä kalliokieleke (tässä alkoi vaiheessa alkoi jo vähän jännitää mitä se humma tekee). Kaiken lisäksi hevosemme kilpailivat koko ajan ja oma hevoseni alkoi puremaan Katrin hevosta aina, kun se ei päässyt kävelemään ensimmäisenä. Yhdellä kerralle se yritti purraa taas Katrin hevosta, kun oli vähän jäänyt, mutta hampaat menivät ohi ja kolahti Katrin sääreen. Ilkeä palmun oksa taas tippui tuulessa suoraan Katri päähän. Kuului vai rysähdys, lippalakki lensi ja katri heilahti. Ihmettelin, että mitä ihmettä, kunnes huomasin 1,5 metrisen palmun maassa, joka oli tippunut suoraan Katria päin. Hyvä ettei kuitenkaan käynyt mitään, sillä palmut vaarallisia ja täällä kuolee joka vuosi noin 7 ihmistä siihen, että kookospähkinä tippuu niitä päähän. Kauhea tapa mennä.
Varsinaiset vesiputoukset paljastuivat meille kukkulan laelta kun olimme jättäneet hevosemme parkkiin. Näky oli sanoin kuvaamaton. Keskellä kukkulaista trooppista sademetsää näkyy limen virheä todella kaunis 150 metriä korkea vesiputous. Kävelimme vielä alas rinnettä ja ylitimme virtaavan joen kahlaten housut polvissa, jotta pääsisimme ihailemaan putousta aivan vierestä. ja sitä ihailtavaa siinä todella riitti!!!
Juha ja Katri
(laitamme matkakuvia pian)
keskiviikko 13. kesäkuuta 2007
Nunna jai vessaan ja mummon laakkeet kentalle
Nyt on nautittu kuumuudesta nelja paivaa. Hiki virtaa jatkuvasti kuin vaatteet olisivat kayneet pahanhajuisessa pesussa. Maanantaina menimme laheiselle vuorelle, joka oli sademetsan ymparoima ja todella kaunis paikka. Pahaksi onneksemme kova ukkonen iski kun olimme vuoren huipuilla nauttimassa oluita. Ravintolan katolla oleva pronssinen jeesus sai useita salamaniskuja ja silmissa vain valahteli ja ilmassa kuului sahkonsirinaa. Aika mieleton kokemus.
Vuorelle matkalla eksyimme hieman reitilta kiitos huonon matkaoppaan ja paadyimme kavelemaan koyhan lahion kautta kaapelivaunulle. Lahi oli rakennettu kokonaan peltihokkeleista ja heratimme sen asukkaiden keskuudessa hyvin paljon hammennysta, koska taalla nakyy hyvin vahan valkoisia. Varsinkin hotellikeskusten ulkopuolella, koska ne ovat rakennettu omiksi aidatuiksi kaupungeiksi.
Toissa paivana otimme paikallisen elamysbussin paakaupunkiin Santo Domingoon. Kaupunki on noin pari miljoonan ihmisen keskus saarella. Paakaupungissa kierisimme vanhaa kaupunkia, maleconia, ja muita nahtavyyksia. Vanha kaupunki ja malecon eivat olleet erityisen hyvakuntoisia, mutta silti mielenkiintoisia. Ehdoton erikoisuus oli kolumbuksen tomut (yhdet niista) seka Los Tres ojos. Los Tres ojos on kolme puhdasvetistalampea suuressa luolassa keskella paakaupunkia. Paikka oli todella upea ja siella oli oma trooppinen miniilmasto, lepakoita, tippukivea ja lintuja. Paikka on ollut ennen alkukperaisasukkaiden Tainojen seremoniakeskus ja sen jalkeen sita on kaytetty useissa Tarzan elokuvissa.
Tanaan lepaamme rannalla ja huomenna yritamme jarjestaa bussin sademetsassa oleville vesiputoksille, joihin pitaa menna 2,5h hevosratsastuksella, koska sinne ei muuten paase. Pienemmilla busseissa ei ole kunnon aikatauluja eika tarkkoja reitteja ja kaikki tietomme perustuvat avuliaiden paikallisten suulliseen tietoon. Nain ollen ei ole aivan varmaa mihin oikein paadymme.
Ai niin. Nunna ja Mummo. Paluumatkalla Santo Domingosta bussissamme ollut Nunna taisi unohtua puolimatkassa vessaan, koska han matkusti samaan kaupunkiin kuin me, mutta viimeinen havaintomme hanesta oli se, kun han meni vessaan pysakilla. Lisaksi taalla on eras vanhusten matkaseurue (noin 80v), joilta hukkui kaikki matkalaukut lennolla tanne. Rouvat valitteli kovasti, etta meni vaatteet, kalsarit ja kaikki nitrot hukkaan. Koska lahikauppojen vaatevalikoiman on hyvin suppea ja kohdennettu rantalomailijoille, matkakohteesamme pyorii nyt useita mummoja todella varikkaat hawaia paidat paalla! Ei saisi tosin nauraa, kun on sydanlaakkeet karussa.
ps: Muistakaa jatkossa pakata kasimatkatavaroihin kaikki elintarkea, koska milloinkaan ei tieda mita kay!
Juha ja Katri
Vuorelle matkalla eksyimme hieman reitilta kiitos huonon matkaoppaan ja paadyimme kavelemaan koyhan lahion kautta kaapelivaunulle. Lahi oli rakennettu kokonaan peltihokkeleista ja heratimme sen asukkaiden keskuudessa hyvin paljon hammennysta, koska taalla nakyy hyvin vahan valkoisia. Varsinkin hotellikeskusten ulkopuolella, koska ne ovat rakennettu omiksi aidatuiksi kaupungeiksi.
Toissa paivana otimme paikallisen elamysbussin paakaupunkiin Santo Domingoon. Kaupunki on noin pari miljoonan ihmisen keskus saarella. Paakaupungissa kierisimme vanhaa kaupunkia, maleconia, ja muita nahtavyyksia. Vanha kaupunki ja malecon eivat olleet erityisen hyvakuntoisia, mutta silti mielenkiintoisia. Ehdoton erikoisuus oli kolumbuksen tomut (yhdet niista) seka Los Tres ojos. Los Tres ojos on kolme puhdasvetistalampea suuressa luolassa keskella paakaupunkia. Paikka oli todella upea ja siella oli oma trooppinen miniilmasto, lepakoita, tippukivea ja lintuja. Paikka on ollut ennen alkukperaisasukkaiden Tainojen seremoniakeskus ja sen jalkeen sita on kaytetty useissa Tarzan elokuvissa.
Tanaan lepaamme rannalla ja huomenna yritamme jarjestaa bussin sademetsassa oleville vesiputoksille, joihin pitaa menna 2,5h hevosratsastuksella, koska sinne ei muuten paase. Pienemmilla busseissa ei ole kunnon aikatauluja eika tarkkoja reitteja ja kaikki tietomme perustuvat avuliaiden paikallisten suulliseen tietoon. Nain ollen ei ole aivan varmaa mihin oikein paadymme.
Ai niin. Nunna ja Mummo. Paluumatkalla Santo Domingosta bussissamme ollut Nunna taisi unohtua puolimatkassa vessaan, koska han matkusti samaan kaupunkiin kuin me, mutta viimeinen havaintomme hanesta oli se, kun han meni vessaan pysakilla. Lisaksi taalla on eras vanhusten matkaseurue (noin 80v), joilta hukkui kaikki matkalaukut lennolla tanne. Rouvat valitteli kovasti, etta meni vaatteet, kalsarit ja kaikki nitrot hukkaan. Koska lahikauppojen vaatevalikoiman on hyvin suppea ja kohdennettu rantalomailijoille, matkakohteesamme pyorii nyt useita mummoja todella varikkaat hawaia paidat paalla! Ei saisi tosin nauraa, kun on sydanlaakkeet karussa.
ps: Muistakaa jatkossa pakata kasimatkatavaroihin kaikki elintarkea, koska milloinkaan ei tieda mita kay!
Juha ja Katri
sunnuntai 10. kesäkuuta 2007
Punaniskoja ja kaksi kalpeaa kavelijaa
Taalla ollaan Karibialla ja on muuten hieno saari. Aika koyha ja tahmainen mutta luonto on puhdasta, vedet kirkkaita ja aurinko kuuma. Huomenna matkaamme omatoimisesti Santo Domingoon joten pitaa pitaa Jupen uudesta aurikohatusta kiinni!
Yolla tosin herailimme kaameisiin disco jajjajajajajajja huutoihin. Vaikka hotelissamme tuskin kukaan puhuu espanjaa. luulen etta nain saadaan ihmiset (kanadalaiset ja amerikkalaiset) tajuamaan etta diso on auki. Rantaa on niin paljon kuin silma kantaa ja jatkuu viela siitakin eteenpain. Kavimme aamulla lenkilla ja sanoisin jajajaj. Ruoka on yllattavn hyvaa hotellissa ja mehua ja viina olisi riittamaiin tarjolla.
Aika halpa, ottaen huomioon etta samat matkat Suomesta maksaa 60 % enemman. eli ei juurikaan mitaan nyt kun kaytimme hyvaksemme kanadalaisen matka-alennuksen. Ajattelimme myos menna Kuubaan jos vain aika riittaa.
Nyt jaatelolle! ja tutustumaan sademetsaan ja suureen vuoreen!
Katri ja Juha
Yolla tosin herailimme kaameisiin disco jajjajajajajajja huutoihin. Vaikka hotelissamme tuskin kukaan puhuu espanjaa. luulen etta nain saadaan ihmiset (kanadalaiset ja amerikkalaiset) tajuamaan etta diso on auki. Rantaa on niin paljon kuin silma kantaa ja jatkuu viela siitakin eteenpain. Kavimme aamulla lenkilla ja sanoisin jajajaj. Ruoka on yllattavn hyvaa hotellissa ja mehua ja viina olisi riittamaiin tarjolla.
Aika halpa, ottaen huomioon etta samat matkat Suomesta maksaa 60 % enemman. eli ei juurikaan mitaan nyt kun kaytimme hyvaksemme kanadalaisen matka-alennuksen. Ajattelimme myos menna Kuubaan jos vain aika riittaa.
Nyt jaatelolle! ja tutustumaan sademetsaan ja suureen vuoreen!
Katri ja Juha
perjantai 8. kesäkuuta 2007
Man, wheelchair go on 80 km/h ride
Täällä aamu uutisissa oli tänään juttu kuinka pyörätuoli ja sen omistaja ovat jääneet kiinni rekan etupaneelin vahingossa. Liikennevaloissa pyörätuolipoika ylitti tietä, rekka oli niin korkea ettei huomannut pyörätuoli ja valui pikkuhiljaa eteenpäin. Pyörätuoli napsahti takametalleistaan kiinni kun poika yritti karkuun, rekka ei huomannut ja kiihdytteli motarille jotain 80. Ajeli siellä sitten aikansa kunnes rekka pysäytettiin ja poika joka oli pyörätuolissa vapautettiin.
Tämä maa ei ole todellinen. Aion kieltää pyörätuoli isältäni kulkemisen sillä vekottimella.
Katri ja Juha
Äiti, luetutatko tuon isällä!
Tämä maa ei ole todellinen. Aion kieltää pyörätuoli isältäni kulkemisen sillä vekottimella.
Katri ja Juha
Äiti, luetutatko tuon isällä!
torstai 7. kesäkuuta 2007
Haastattelu, paikka 1 kierros 2
Tänään tuli taas pikakutsu ensimmäisen puhelinhaastattelun jatkohaastatteluun. Menin paikalle luonnollisesti tummassa puvussa edustavan näköisenä. Yritys oli amerikkalainen pienehkö (200 henkeä) mobiiliohjelmisto talo. Minut otti vastaan nuori HR-managerin äitiyslomasijainen, joka ensimmäiseksi sanoi, että tulit puku päällä. Ilmeisesti täällä ei ole tapa olla edustava haastatteluissa, koska hän ja aulaemännän ihmetys oli suuri ja heillä oli lötköfarkut päällä. Hr-manager haastatteli minua vähän aikaa ja selkeytin hänelle miten Kanadassa haetaan työlupia, koska ei tätä osannut. Olisin odottanut hänen tosin, että olisi edes vaivautunut selvittämään tämmöiset asiat nopeasti. Aikaa puhelinhaastattelusta oli kuitenkin 2 viikkoa.
Tämän jälkeen minut johdatettiin neukkariin, joka sijaitsi yrityksen koodariluolan suulla. Paikan esimies saapui sitten haastattelemaan minua kulahtaneessa keltaisessa t-paidassa ja löysissä farkuissa. Kaveri oli ihan järkevän oloinen ja kohtuullisen osaavakin, vaikka vaatteiden edustavuus oli toista. Hänen avuksi tuli pian toinen luolan asukas samanlaisessa varustuksessa. Tämä intermediate osaaja oli hyvin hermostunut enkä oikein sanut hänestä selkoa. Paikan esimies sanoi, että kaveri hermostuu aina kun on kokeneempia kandidaatteja: "he get's a bit nervous with senior candidates".
Tämän jälkeen haastattelua html, xml, ja mobiilipalveluiden kehittämisestä kestikin yli tunnin, jonka aikana opetin kavereille miten profileria käytetään eclipsessä, miksi apache kannattaa välillä laittaa tomcatin eteen ja miksi/miten Java sertifikaatteja kannattaa suorittaa. Lopulta tein pari pientä java tehtävää moniperinnästä, sorttauksesta, funktioiden kutsujärjestyksestä ja testien suunnittelusta, mutta niiden oikeellisuudesta en mene takuuseen.
Mitä tästä siis opimme? Jos pidät työhaastatteluita, niin laita puku päällä tai haastateltavalle voi jäädä kumma kuva yrityksestänne. Luulisin amerikkalaisen yrityksen tajuavan vähän edustavuuden ja myymisen päälle. Lisäksi opimme, että "Canadian Experience" on yhtä tyhjän kanssa ja taso täällä on aika keskinkertaista isoissakin firmoissa. Ihme on, jos täältä ei töitä löydy, kunhan vain haastatteluihin pääsee.
- Juha
Tämän jälkeen minut johdatettiin neukkariin, joka sijaitsi yrityksen koodariluolan suulla. Paikan esimies saapui sitten haastattelemaan minua kulahtaneessa keltaisessa t-paidassa ja löysissä farkuissa. Kaveri oli ihan järkevän oloinen ja kohtuullisen osaavakin, vaikka vaatteiden edustavuus oli toista. Hänen avuksi tuli pian toinen luolan asukas samanlaisessa varustuksessa. Tämä intermediate osaaja oli hyvin hermostunut enkä oikein sanut hänestä selkoa. Paikan esimies sanoi, että kaveri hermostuu aina kun on kokeneempia kandidaatteja: "he get's a bit nervous with senior candidates".
Tämän jälkeen haastattelua html, xml, ja mobiilipalveluiden kehittämisestä kestikin yli tunnin, jonka aikana opetin kavereille miten profileria käytetään eclipsessä, miksi apache kannattaa välillä laittaa tomcatin eteen ja miksi/miten Java sertifikaatteja kannattaa suorittaa. Lopulta tein pari pientä java tehtävää moniperinnästä, sorttauksesta, funktioiden kutsujärjestyksestä ja testien suunnittelusta, mutta niiden oikeellisuudesta en mene takuuseen.
Mitä tästä siis opimme? Jos pidät työhaastatteluita, niin laita puku päällä tai haastateltavalle voi jäädä kumma kuva yrityksestänne. Luulisin amerikkalaisen yrityksen tajuavan vähän edustavuuden ja myymisen päälle. Lisäksi opimme, että "Canadian Experience" on yhtä tyhjän kanssa ja taso täällä on aika keskinkertaista isoissakin firmoissa. Ihme on, jos täältä ei töitä löydy, kunhan vain haastatteluihin pääsee.
- Juha
tiistai 5. kesäkuuta 2007
Hurrikaanin metsästäjät
Olemme täysin tylsistyneet Torontoon, joten tarvitsimme jotain virikkeitä. Mikä olisikaan parempi virike kuin paljon puhutut hurrikaanit Karibialla. Tästä johtuen päätimme buukata viikon matkan Dominikaaniseen Tasavaltaan katsomaan, joskos sieltä löytyisi pari puhuria. Lähdemme siis perjantai yönä puerto platan rantakohteeseen ja jos ensi viikolla Karibialle iskee uusi Katrina-hurrikaani, niin kannattaa ilmoittaa ulkoministeriöön, että siellä on pari hullua tarkkailemassa sitä kiikarit ojossa.
Ei vaineskaan, jätämme kiikarit kotiin, vaikka lähdemme kyllä ensi perjantaina Dominikaaniseen Tasavaltaan viikon all inclusive 4-star hotel pakettimatkalle hintaan 520 euroa sisältäen kaiken. Tämä kaikki tarkoittaa ruuat, juomat (+myös alkoholi :)), ratsastusta, sukellustunteja, snorklausta, tennistä ja kaikkea muuta aktiviteettiä. Valitettavasti hurrikaanien ja saden kauden alun johdosta tämä ei ole paras aika vierailla Karibialla, mutta eipä hintakaan ollut paha ja päivisin on kaikesta huolimatta tasainen 30 astetta lämmintä. Viva la Republica Dominicana!
Ei vaineskaan, jätämme kiikarit kotiin, vaikka lähdemme kyllä ensi perjantaina Dominikaaniseen Tasavaltaan viikon all inclusive 4-star hotel pakettimatkalle hintaan 520 euroa sisältäen kaiken. Tämä kaikki tarkoittaa ruuat, juomat (+myös alkoholi :)), ratsastusta, sukellustunteja, snorklausta, tennistä ja kaikkea muuta aktiviteettiä. Valitettavasti hurrikaanien ja saden kauden alun johdosta tämä ei ole paras aika vierailla Karibialla, mutta eipä hintakaan ollut paha ja päivisin on kaikesta huolimatta tasainen 30 astetta lämmintä. Viva la Republica Dominicana!
perjantai 1. kesäkuuta 2007
Ja lisää...
Jupen työhaastattelu meni ihan hyvin. Toiseen rundiin tulee kutsu viikon sisällä jos he päättävät valita jupen toiselle kierrokselle.
Joten äkkilähdöt eivät nyt ole oikea valinta meille. Sellaisiakin on katseltu. Arvatkaas mitä? Myös minä sain kutsun töihin! Vapaaehtoismeiningissä mutta kuitenkin. Voi ehkä jäädä käymättä...voih!
Katri
Hyvää viikonloppua kaikille!
Joten äkkilähdöt eivät nyt ole oikea valinta meille. Sellaisiakin on katseltu. Arvatkaas mitä? Myös minä sain kutsun töihin! Vapaaehtoismeiningissä mutta kuitenkin. Voi ehkä jäädä käymättä...voih!
Katri
Hyvää viikonloppua kaikille!
Kuinkas sitten kävinkään...
Kuten sanoimme edellisessä kirjoituksessa, puhelin varmasti alkaa soimaan. Just. Jupelle kilahti välittömästi puhelinhaastattelu täksi aamuksi ja nyt sitten ollaan jo matkalla pilvenpiirtäjään työhaastattellun. Tänään 1.30 p.m. postaamme illalla kuinka se meni. Nopeaa toimintaa ainakin.
K ja Juha joka tulostaa juuri CV:tään
K ja Juha joka tulostaa juuri CV:tään
torstai 31. toukokuuta 2007
Voi ei...töitä Suomessa...mikä tilanne
Näinhän siinä aina käy. Etsin vakituisia töitä kuin raivohärkä, ei mitään. Nyt kun otan, pakkaan kassit ja lähden, niin samantien putoaa sähköpostiin viesti vakituisista töistä. Nyt olisi sitten elokuun alusta vakityöpaikka Suomessa Helsingin keskustassa...Voi ei... kamalaa, kun on juuri lähtenyt valloittamaan maailmaa. Olen varma, että nyt Kanadalaiset alkavat soittelemaan peräämme ja luultavasti Juppe saa sellaisen työtarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Ei tässä näin pitänyt käydä...
Nyt ei taida auttaa muu kuin aloittaa hillitön rahojen tuhlaus ja matkustus. Todennäköinen määränpää on väli-amerikka ja matka-aika noin 4 viikkoa. Nyt siis tännepäin ilmaiseen majoitukseen haluavat, pistäkää postia pian tulostanne ja varatkaa lentolippunne, koska matkasuunnitelmamme lyödään lukkoon viikon sisällä. Kämppä jää tyhjäksi, joten myös seuramme takia tänne tuloa pitkittäneet saavat sen halutessa omaan käyttöönsä ;)
T. Katri
Nyt ei taida auttaa muu kuin aloittaa hillitön rahojen tuhlaus ja matkustus. Todennäköinen määränpää on väli-amerikka ja matka-aika noin 4 viikkoa. Nyt siis tännepäin ilmaiseen majoitukseen haluavat, pistäkää postia pian tulostanne ja varatkaa lentolippunne, koska matkasuunnitelmamme lyödään lukkoon viikon sisällä. Kämppä jää tyhjäksi, joten myös seuramme takia tänne tuloa pitkittäneet saavat sen halutessa omaan käyttöönsä ;)
T. Katri
maanantai 28. toukokuuta 2007
Lehdestä luettua
Vappua ennen luin Toronto Star:sta, joka on kohtalaisen laadukas sanomalehti, eri maiden vappuperinteistä. Suomen osalta artikkeli kertoi useista päiviä kestävistä opiskelijoiden bakkanaaleista, jotka huipentuvat siihen, että opiskelijat hyppäävät laskuvarjolla keskustaan ja lakkittavat Mantan patsaan laskeutuessaan. Olisin varma siitä, että ymmärsin artikkelin väärin, jos siinä mukana ei olisi ollut hienoa piirrettyä kuvaa Mantasta ja laskuvarjoilla laskeutuvista opiskelijoista.
Tänään tuli toinen kiva uutinen jenkeistä. Cincinnatissa on avattu 27 miljoonaa dollaria maksanut museo, joka kertoo planeettamme historian luomisteorian mukaan. Museossa esittellään mm kuinka Tyrannosaurus Rex ja muut dinosaurukset elivät aatamin ja eevan kanssa paratiisissa syöden kaikki kasviksia. Museon mukaan dinosaurukset luonnollisesti olivat Nooan arkissa mukana vedenpaisumuksen aikaan. Museo tarjoaa nämä näkymät sekä koko luomisteorian suoraan raamatusta lainattuna hienona multimedia-effektiesityksenä, jotta se iskisi paremmin lapsiin. Kerrassaan pelottavaa.
Tänään tuli toinen kiva uutinen jenkeistä. Cincinnatissa on avattu 27 miljoonaa dollaria maksanut museo, joka kertoo planeettamme historian luomisteorian mukaan. Museossa esittellään mm kuinka Tyrannosaurus Rex ja muut dinosaurukset elivät aatamin ja eevan kanssa paratiisissa syöden kaikki kasviksia. Museon mukaan dinosaurukset luonnollisesti olivat Nooan arkissa mukana vedenpaisumuksen aikaan. Museo tarjoaa nämä näkymät sekä koko luomisteorian suoraan raamatusta lainattuna hienona multimedia-effektiesityksenä, jotta se iskisi paremmin lapsiin. Kerrassaan pelottavaa.
sunnuntai 27. toukokuuta 2007
Toronto Open Doors Festival
Toronton 8s Open Doors festivaali järjestettiin tänä viikonloppuna. Festivaalissa 150 yksityistä ja yleensä suljettua rakennusta avaa ovensa kaupunkilaisilla. Kohteet vaihtelevat vuosittain. Tänä vuonna suosittiin ekotaloja sekä muita vihreitä linjoja. Tarjolla oli aurinkopaneelipesulaa, kierrätysmateriaalitaloja sekä vihreitä suosikkeja eli vanhoja kuuluisia rakennuksia.
Itse kiersimme kaksi päivää ja kävimme katsomma lukuisia mielenkiintoisia kohteita kuten pilvenpiirtäjän, kaupungintalot, suljetun metroaseman sekä muita vahingossa matkanvarrelle eksyneitä rakennuksia. Festivaali on kehuttu yhdeksi kaupungin parhaista ja tämä piti paikkansa, koska rakennusten, ohjelman ja esittelyiden taso oli korkea ja mielenkiintoista nähtävää riitti. Päivitimme parhaat palat myös matkakuviimme. Toronto Open Doors avautuu nyt myös suomalaisille!
Itse kiersimme kaksi päivää ja kävimme katsomma lukuisia mielenkiintoisia kohteita kuten pilvenpiirtäjän, kaupungintalot, suljetun metroaseman sekä muita vahingossa matkanvarrelle eksyneitä rakennuksia. Festivaali on kehuttu yhdeksi kaupungin parhaista ja tämä piti paikkansa, koska rakennusten, ohjelman ja esittelyiden taso oli korkea ja mielenkiintoista nähtävää riitti. Päivitimme parhaat palat myös matkakuviimme. Toronto Open Doors avautuu nyt myös suomalaisille!
torstai 24. toukokuuta 2007
Työnhaun karuuttu ja päivän hupia Kanadassa
Ensimmäisestä haastattelusta huolimatta epätoivo valtaa mielemme välillä tässä niin muuten hiljaisessa työnhaussa. Tässä hyvä esimerkki "TODELLA VAATIVASTA" työstä, johon haimme, mutta emme saaneet haastattelukutsua.
JOB DUTIES/RESPONSIBILITIES:
- Responsible for the organization, population and general maintenance of the client site (posting, archiving, sending tickets, creating directories, reporting bugs).
- Manage storyboard process, providing materials (scripts/art reference etc) to all board artists, copying and distributing boards, cropping/scanning/archiving final boards.
- Responsible for Asset Breakdowns (funpack).
- Track the status of designs, assets, shots, renders and chase down problems.
- Data entry for artistic direction into database throughout animation process.
- Maintenance of the show wikipedia overview pages.
- Prep tape labels and organize shipping of delivery materials.
- Record and distribute notes during meetings and creative walk-a-rounds.
- Wrangle meetings.
- Maintain crew lists and contact information.
- Assist Production Managers wherever necessary.
- Additional duties as required --> LUETAAN SUOMEKSI KAHVINKEITTO JA SIIVOUS
QUALIFICATIONS:
- Basic keyboarding skills
- Proficient in Microsoft Word, and Excel. MS Project, is an asset.
- Ability to learn proprietary time and shot tracking tools
- Knowledge of delivery requirements for various formats, video, 16x9, HD, QT, etc.
- Operating Knowledge of office equipment (copiers, fax machines, printers, scanners, etc.)
- Ability to organize and multi-task as well as troubleshoot and problem solve quickly and effectively
- Ability to understand and follow a production schedule
- A keen eye for detail is essential
- Excellent communication skills both written and verbal
- Advanced listening skills
- Able to communicate effectively and professionally with all levels of internal staff, external suppliers and occasionally clients
- High school diploma is required
- At least one year of post secondary media or related program education is preferred
- Previous animation/cgi production coordinating experience is preferred
Ottaen huomioon 4 vuoden tutkinnon, animaatio- ja leffakoulut, kansainväliset tuotannot ja 7 vuoden työkokemuksen alalla, niin voimme vain arvailla miksei kutsua tule "Canadian experience". Kaiken lisäksi vanha opettajani oli yksi Kanadan kuuluisimmista animaattoreista.
Ai niin, tätähän ei olekkaan vielä hyödynnetty, blogaus onkin todella vapauttavaa. Kiitos kaikki kuuntelijat :)
- Katri + apu-Juha
JOB DUTIES/RESPONSIBILITIES:
- Responsible for the organization, population and general maintenance of the client site (posting, archiving, sending tickets, creating directories, reporting bugs).
- Manage storyboard process, providing materials (scripts/art reference etc) to all board artists, copying and distributing boards, cropping/scanning/archiving final boards.
- Responsible for Asset Breakdowns (funpack).
- Track the status of designs, assets, shots, renders and chase down problems.
- Data entry for artistic direction into database throughout animation process.
- Maintenance of the show wikipedia overview pages.
- Prep tape labels and organize shipping of delivery materials.
- Record and distribute notes during meetings and creative walk-a-rounds.
- Wrangle meetings.
- Maintain crew lists and contact information.
- Assist Production Managers wherever necessary.
- Additional duties as required --> LUETAAN SUOMEKSI KAHVINKEITTO JA SIIVOUS
QUALIFICATIONS:
- Basic keyboarding skills
- Proficient in Microsoft Word, and Excel. MS Project, is an asset.
- Ability to learn proprietary time and shot tracking tools
- Knowledge of delivery requirements for various formats, video, 16x9, HD, QT, etc.
- Operating Knowledge of office equipment (copiers, fax machines, printers, scanners, etc.)
- Ability to organize and multi-task as well as troubleshoot and problem solve quickly and effectively
- Ability to understand and follow a production schedule
- A keen eye for detail is essential
- Excellent communication skills both written and verbal
- Advanced listening skills
- Able to communicate effectively and professionally with all levels of internal staff, external suppliers and occasionally clients
- High school diploma is required
- At least one year of post secondary media or related program education is preferred
- Previous animation/cgi production coordinating experience is preferred
Ottaen huomioon 4 vuoden tutkinnon, animaatio- ja leffakoulut, kansainväliset tuotannot ja 7 vuoden työkokemuksen alalla, niin voimme vain arvailla miksei kutsua tule "Canadian experience". Kaiken lisäksi vanha opettajani oli yksi Kanadan kuuluisimmista animaattoreista.
Ai niin, tätähän ei olekkaan vielä hyödynnetty, blogaus onkin todella vapauttavaa. Kiitos kaikki kuuntelijat :)
- Katri + apu-Juha
Haastattelu vaihe 1
Tänään oli ensimmäisen työhaastatteluni ensimmäinen vaihe. Työpaikan Manager haastatteli puhelimessa ja tarkisti sopivuuden paikkaan sekä teknisen osaaminen ja CV totuuden mukaisuuden tiukoilla kysymyksillä. Tiukkoja kysymyksiä olivat mm:
- Selitä final, finalize, finally Javassa
- Mikä on serialisointi Javassa yms
- Mikä on expressioiden ja skriptauksen ero JSP:ssä
Yllättävän hyvin pystyin näihinkin vastamaan, vaikka ei ole koodia pariin kuukauteen vääntynyt. Toivottavasti vain Suomimurteinen englantini vakuutti kaverin. Onneksi pääsin pätemään lopuksi asiakkailla ja kilpailijoille, sillä heidän asiakkaansa on Teliasonera ja kilpailijana Smartner. Kaveri tosin ihmetteli, että miksi hain näin teknistä paikkaa.
Katsotaan kuinka käy ja toivotaan, että päästään haastatteluun!
- Juha
- Selitä final, finalize, finally Javassa
- Mikä on serialisointi Javassa yms
- Mikä on expressioiden ja skriptauksen ero JSP:ssä
Yllättävän hyvin pystyin näihinkin vastamaan, vaikka ei ole koodia pariin kuukauteen vääntynyt. Toivottavasti vain Suomimurteinen englantini vakuutti kaverin. Onneksi pääsin pätemään lopuksi asiakkailla ja kilpailijoille, sillä heidän asiakkaansa on Teliasonera ja kilpailijana Smartner. Kaveri tosin ihmetteli, että miksi hain näin teknistä paikkaa.
Katsotaan kuinka käy ja toivotaan, että päästään haastatteluun!
- Juha
keskiviikko 23. toukokuuta 2007
Kuntoilun ainoa huono ja kallis...
puoli on se että vaatteet jäävät isoiksi. Jormalla kesäksi kuntoon-on aiheuttanut Jupella painon putoamisen, luikistumisen ja vatsanseudun surkastumisen. Jupen kalliit villakangaspuvut tekevät hänestä koomisen oloisen ja visuaalisesti entisen ulkoministerin habituksen omaavan pienen miehen. Aika rankka kokemus sekin, Canadian experience.
Viime päivinä on selvinnyt muutama todellisuutta hankaloittava fakta Kanadasta. Työnhaussa "KANADALAISET" arvostavat Canadian experienceä. Siis kanadalaista työkokemusta. Ei siis väliä minne haet, vaikka Second Cup-kahvilaketjuun maisterin papereilla turismista, jos ei ole Canadian experienceä, olet aika huonossa asemassa jonossa. Huom, 70% torontolaisista on muualla kuin Kanadassa syntynetä. Kuinka nopeasti oma tausta unohtuukaan kun haetaan työntekijöitä...? Ja rasistisia nämä ovat kuin mitkä! Suomi on suvaitseva maa! Muutama arvosteleva sana kodittomista kaduilla (joita on häiritsevän paljon) tai sadoista naisista lehtien loppusivuilla jotka myyvät itseään "Full experience, 70 dollars" niin kanadalaiset ottavat itseensä ja lopettavat puhumisen. Otan talteen muutaman sivullisen noita ilmoituksia jos joku haluaa myöhemmin nähdä. Edistyksekkääksi länsimaaksi nämä itseään kutsuvat. Jaa-a.
Viime päivinä on selvinnyt muutama todellisuutta hankaloittava fakta Kanadasta. Työnhaussa "KANADALAISET" arvostavat Canadian experienceä. Siis kanadalaista työkokemusta. Ei siis väliä minne haet, vaikka Second Cup-kahvilaketjuun maisterin papereilla turismista, jos ei ole Canadian experienceä, olet aika huonossa asemassa jonossa. Huom, 70% torontolaisista on muualla kuin Kanadassa syntynetä. Kuinka nopeasti oma tausta unohtuukaan kun haetaan työntekijöitä...? Ja rasistisia nämä ovat kuin mitkä! Suomi on suvaitseva maa! Muutama arvosteleva sana kodittomista kaduilla (joita on häiritsevän paljon) tai sadoista naisista lehtien loppusivuilla jotka myyvät itseään "Full experience, 70 dollars" niin kanadalaiset ottavat itseensä ja lopettavat puhumisen. Otan talteen muutaman sivullisen noita ilmoituksia jos joku haluaa myöhemmin nähdä. Edistyksekkääksi länsimaaksi nämä itseään kutsuvat. Jaa-a.
perjantai 18. toukokuuta 2007
Kodittomat
Haluaisin jakaa hieman lisätietoa Toronton ja Kanadan kodittomista.
http://en.wikipedia.org/wiki/Homelessness_in_Canada
Wikipedia tietää kaiken.
-K
http://en.wikipedia.org/wiki/Homelessness_in_Canada
Wikipedia tietää kaiken.
-K
torstai 17. toukokuuta 2007
Amerikkalainen lähiö ja Niagaran putoamiset
Amerikka, tuo suurien unelmien ja ihmisten maa on taas yllättänyt meidät täysin. Teimme nimittäin pienen kahden päivän tutkimusmatkan yhdysvaltojen puolelle New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan Buffaloon, joka paljasti meille pienen näkymän amerikkalaiseen lähiöunelmaan.
Buffalo on ollut 1900 luvun alussa yksi amerikan rikkaimmista kaupungeista ja se näkyy kaupungin keskustasta. Keskustassa on paljon todella hienoja vanhoja rakennuksia mukaan lukien Eliel ja Eero Saaristen suunnittelma musiikkitalo. Kaikeksi suruksemme keskusta oli kuitenkin täysin kuollut paikka eikä siellä tuntunut olevan ristin sielua missään.
Opimme keskustelussa alkuasukkaan (siis amerikkalaisen tädin) kanssa, että kaikkien amerikan kaupunkien paitsi Bostonin, New Yorkin ja San francison keskustat ovat pelkkiä toimistokeskustoja, joihin ihmiset tulevat pelkästään päiväksi töihin, jonka jälkeen kaikki palaavat ihanaan lähiöönsä nukkumaan, syömään ja hengaamaan. Tästä syystä johtuen kaupungit ovat aivan aivan autioita lukuunottamatta töihintulo ja niistä lähtöaikoja. Monessa kaupungissa ei kuulemma ole edes mitään viihdealuetta keskustassa.
Tämä oli ainakin Buffalossa todella sääli, koska keskusta olisi todella upea paikka asua, jos siellä olisi jotain muutakin elämää. Kun vielä huomioi, että lähiöt näyttivät olevan joko tylsiä 300-500 neliöisten omakotilinnojen alueita tai sitten köyhiä lautataloseutuja, joissa maleksii pelottavan näköisiä tummaihoisten nuorten miesten joukkoja, niin pitää sanoa, että amerikkalainen lähiöelämä vaikuttaa todella tylsältä.
Buffalosta jatkoimme matkaa Niagaran putouksille, jotka sijaitsevat Kanadan ja Yhdysvaltojen rajalla. Tarkastaessamme Yhdysvaltojen puolella putouksia meidät järkytti paikalle saapunut juutalainen tyttökoulu.
Koulun oppilaat eivät juurikaan olleet kiinnostuneet Niagaran putouksista vaan heitä kiinnosti enemmän heidän omat raamattunsa, joita osa heitä tuntui alituisesti lukevan. Osa koulun oppilaista vielä vaipui omituiseen rukoustranssiin, jossa he heiluivat läheisten puiden luona oma raamattu käpälässä. Suomessa olisin veikannut, että tytöt ovat ottaneet vähän viunaa matkalla, mutta tässä ei todellakaan ollut siitä kyse vaan jostain suuresta hengellisestä kokemuksesta.
Ylitettyämme Niagra-joen ja Kanadan rajan suunnistimme vielä tarkistamaan putoukset Kanadan puolelta, josta näkymät ovat huomattavasti paremmat kuin Yhdysvaltojen puolelta. Välttääksemme kallista ($12) parkkimaksua, kiertelimme etsimässä ilmaista parkkipaikkaa, kunnes löysimme semmoisen läheisestä puistosta.
Pysäköityämme auton päätimme suomalaisina erämatkaajina oikaista pientä puistopolkua, joka sijaitsi loivassa rinteessä, pitkin putouksille. Valitettavasti polku oli läpeensä saveja, jonka sade oli tehnyt äärettömän liukkaaksi. Katrin mennessä vauhdilla edeltä, näin hänen vain lentävän takamukseelleen liukkaassa savessa. Kun itse ryntäsin paikalle pelastamaan Katria, niin putosin yhtä taidokkaasti pyllylleni samaan paikkaan. Kaiken lisäksi Katrilla oli vielä kamera ja minulla läppäri repussa, mutta hyväksionneksemme molemmat pelit toimivat vielä, vaikka ne saivat taidokkaassa toiminnassamme aika tällit.
Toivottuamme nöyryyttävistä kaatuamisista ja vaihdettuamme puhtaat housut parkkipaikalla, ajoimme hetkeksi putouksien viereen laittomaan parkkin ja tarkistimme maisemat Kanadan puolelta. Putoukset ovat todellakin isot. Tämän jälkeen jatkoimme pahasti mustelmilla ja ruhjottuina matkaa kohti omaa unelmaani, viininmaistelua läheisillä viinitiloilla.
Niagara on tosin samalla leveyspiirillä kuin Etelä-Ranska, jonka johdosta alueella kukoistaa viiniteollisuus. Alueen kymmenet viinitilat tarjoavat omia viinejään maistettavaksi nimelliseen (normiviinit 1 euro, huippuviinit 3-7 euroa per lasi) hintaan. Kierrettyämme parit tilat, käytyämme lyhyen maistelukurssin ja maisteltuamme useita viinejä, päädyimme hankkimaan parit paikalliset erikoisuudet mukaan lisämaistelua varten. Harmittavasti olimme tosin liikkeellä omalla autolla, jonka johdosta emme voineet paineutua alueen eri viinien tuoksuihin ja makuihin kunnolla, mutta sen verran hyvältä vähätkin viinit maistuivat, että tulen varmasti tarkistamaan alueen toisen kerran ilman autoa!
Buffalo on ollut 1900 luvun alussa yksi amerikan rikkaimmista kaupungeista ja se näkyy kaupungin keskustasta. Keskustassa on paljon todella hienoja vanhoja rakennuksia mukaan lukien Eliel ja Eero Saaristen suunnittelma musiikkitalo. Kaikeksi suruksemme keskusta oli kuitenkin täysin kuollut paikka eikä siellä tuntunut olevan ristin sielua missään.
Opimme keskustelussa alkuasukkaan (siis amerikkalaisen tädin) kanssa, että kaikkien amerikan kaupunkien paitsi Bostonin, New Yorkin ja San francison keskustat ovat pelkkiä toimistokeskustoja, joihin ihmiset tulevat pelkästään päiväksi töihin, jonka jälkeen kaikki palaavat ihanaan lähiöönsä nukkumaan, syömään ja hengaamaan. Tästä syystä johtuen kaupungit ovat aivan aivan autioita lukuunottamatta töihintulo ja niistä lähtöaikoja. Monessa kaupungissa ei kuulemma ole edes mitään viihdealuetta keskustassa.
Tämä oli ainakin Buffalossa todella sääli, koska keskusta olisi todella upea paikka asua, jos siellä olisi jotain muutakin elämää. Kun vielä huomioi, että lähiöt näyttivät olevan joko tylsiä 300-500 neliöisten omakotilinnojen alueita tai sitten köyhiä lautataloseutuja, joissa maleksii pelottavan näköisiä tummaihoisten nuorten miesten joukkoja, niin pitää sanoa, että amerikkalainen lähiöelämä vaikuttaa todella tylsältä.
Buffalosta jatkoimme matkaa Niagaran putouksille, jotka sijaitsevat Kanadan ja Yhdysvaltojen rajalla. Tarkastaessamme Yhdysvaltojen puolella putouksia meidät järkytti paikalle saapunut juutalainen tyttökoulu.
Koulun oppilaat eivät juurikaan olleet kiinnostuneet Niagaran putouksista vaan heitä kiinnosti enemmän heidän omat raamattunsa, joita osa heitä tuntui alituisesti lukevan. Osa koulun oppilaista vielä vaipui omituiseen rukoustranssiin, jossa he heiluivat läheisten puiden luona oma raamattu käpälässä. Suomessa olisin veikannut, että tytöt ovat ottaneet vähän viunaa matkalla, mutta tässä ei todellakaan ollut siitä kyse vaan jostain suuresta hengellisestä kokemuksesta.
Ylitettyämme Niagra-joen ja Kanadan rajan suunnistimme vielä tarkistamaan putoukset Kanadan puolelta, josta näkymät ovat huomattavasti paremmat kuin Yhdysvaltojen puolelta. Välttääksemme kallista ($12) parkkimaksua, kiertelimme etsimässä ilmaista parkkipaikkaa, kunnes löysimme semmoisen läheisestä puistosta.
Pysäköityämme auton päätimme suomalaisina erämatkaajina oikaista pientä puistopolkua, joka sijaitsi loivassa rinteessä, pitkin putouksille. Valitettavasti polku oli läpeensä saveja, jonka sade oli tehnyt äärettömän liukkaaksi. Katrin mennessä vauhdilla edeltä, näin hänen vain lentävän takamukseelleen liukkaassa savessa. Kun itse ryntäsin paikalle pelastamaan Katria, niin putosin yhtä taidokkaasti pyllylleni samaan paikkaan. Kaiken lisäksi Katrilla oli vielä kamera ja minulla läppäri repussa, mutta hyväksionneksemme molemmat pelit toimivat vielä, vaikka ne saivat taidokkaassa toiminnassamme aika tällit.
Toivottuamme nöyryyttävistä kaatuamisista ja vaihdettuamme puhtaat housut parkkipaikalla, ajoimme hetkeksi putouksien viereen laittomaan parkkin ja tarkistimme maisemat Kanadan puolelta. Putoukset ovat todellakin isot. Tämän jälkeen jatkoimme pahasti mustelmilla ja ruhjottuina matkaa kohti omaa unelmaani, viininmaistelua läheisillä viinitiloilla.
Niagara on tosin samalla leveyspiirillä kuin Etelä-Ranska, jonka johdosta alueella kukoistaa viiniteollisuus. Alueen kymmenet viinitilat tarjoavat omia viinejään maistettavaksi nimelliseen (normiviinit 1 euro, huippuviinit 3-7 euroa per lasi) hintaan. Kierrettyämme parit tilat, käytyämme lyhyen maistelukurssin ja maisteltuamme useita viinejä, päädyimme hankkimaan parit paikalliset erikoisuudet mukaan lisämaistelua varten. Harmittavasti olimme tosin liikkeellä omalla autolla, jonka johdosta emme voineet paineutua alueen eri viinien tuoksuihin ja makuihin kunnolla, mutta sen verran hyvältä vähätkin viinit maistuivat, että tulen varmasti tarkistamaan alueen toisen kerran ilman autoa!
tiistai 8. toukokuuta 2007
12 hakemusta, 0 soittoa ja paljon aviovaimoja
Nyt on ensimmäinen kokonainen viikko takana Torontossa ja uudessa asunnossamme. Viikko on mennyt lepposissa merkeissa nopeasti, sillä olemme huoltaneet varusteita pitkän selkäreppumatkailun jäljiltä ja yrittäneet kotiutua uuteen Loft-asuntoomme.
Ensimmäisen viikon aikana olen saanut lähetetty 12 työhakemusta (Katri 6), mutta toistaiseksi ilman vastauksia. Tämän lisäksi olen yrittänyt kovasti kirjoittaa koulutöitäni kauppakorkeaan, mutta jotenkin laiskuus on yllättänyt ja en ole saanut juuri mitään aikaan. Varsinkin sen jälkeen kun löysimme bittorrentin ;)
Mikä ihanuuden lähde se onkaan! Kolmen päivän aikana olemme katsoneet yhden seasonin verran desperate housewifeja ja pian on aika ottaa kiinni muu mailma lostissa, romassa ja muissa sarjoissa sekä leffoissa. Pitää vain toivoa, että Kanadan valvova silmä ei pääse yllättämään, vaikkakin lainsäädöntä on nopean googletuksen perusteella ilmeisesti suhteellisen löysää täällä.
Teimme viikonloppuna myös ensimmäisen kunnollisen havaintoillan kanukkien sielunelämään. Olimme nimittäin alakerran naapurin grillijuhlissa imailemassa paikallista olutta ja maistelemassa herkkuja. Täytyy sanoa, että vaikka juhlien perusteella kanukit tuntuvat omaavan yllättävän hyvän yleissivistyksen. Kaikki juhlissa olijat tiesivät suomen ja jotakin siitä. Eräs oli jopa maistellut viiliä suomalaisessaravintolassa, mikä löytyy täältä noin 3000km päästä, ja harmitteli ohi mennyttä suomen matkaa. Suurin pettymys juhlien perusteella oli tosin olut, joka ei ollut erityisen hyvää... Ilmankos naapurin setä kutsuukin sitä maidoksi.
Nopeat ja hätäiset johtopäätökset valkoisista kanukeista:
- Sivistynyt ja kohtelias
- Yritteliäs
- Todella kummallinen small talk (artikkeli tulossa myöhemmin)
- Saa lapset myöhään 35+ v (muut värit aikaisin)
- Ylipainoinen, mutta urheilullinen (kaikki naiset joogasivat)
- Ei juo paljoa, mutta pitää vaihtoehtoisista aineista
"Is it true that during summer in Helsinki you can see drunken men sleeping in their suit?"
- Juha
Ensimmäisen viikon aikana olen saanut lähetetty 12 työhakemusta (Katri 6), mutta toistaiseksi ilman vastauksia. Tämän lisäksi olen yrittänyt kovasti kirjoittaa koulutöitäni kauppakorkeaan, mutta jotenkin laiskuus on yllättänyt ja en ole saanut juuri mitään aikaan. Varsinkin sen jälkeen kun löysimme bittorrentin ;)
Mikä ihanuuden lähde se onkaan! Kolmen päivän aikana olemme katsoneet yhden seasonin verran desperate housewifeja ja pian on aika ottaa kiinni muu mailma lostissa, romassa ja muissa sarjoissa sekä leffoissa. Pitää vain toivoa, että Kanadan valvova silmä ei pääse yllättämään, vaikkakin lainsäädöntä on nopean googletuksen perusteella ilmeisesti suhteellisen löysää täällä.
Teimme viikonloppuna myös ensimmäisen kunnollisen havaintoillan kanukkien sielunelämään. Olimme nimittäin alakerran naapurin grillijuhlissa imailemassa paikallista olutta ja maistelemassa herkkuja. Täytyy sanoa, että vaikka juhlien perusteella kanukit tuntuvat omaavan yllättävän hyvän yleissivistyksen. Kaikki juhlissa olijat tiesivät suomen ja jotakin siitä. Eräs oli jopa maistellut viiliä suomalaisessaravintolassa, mikä löytyy täältä noin 3000km päästä, ja harmitteli ohi mennyttä suomen matkaa. Suurin pettymys juhlien perusteella oli tosin olut, joka ei ollut erityisen hyvää... Ilmankos naapurin setä kutsuukin sitä maidoksi.
Nopeat ja hätäiset johtopäätökset valkoisista kanukeista:
- Sivistynyt ja kohtelias
- Yritteliäs
- Todella kummallinen small talk (artikkeli tulossa myöhemmin)
- Saa lapset myöhään 35+ v (muut värit aikaisin)
- Ylipainoinen, mutta urheilullinen (kaikki naiset joogasivat)
- Ei juo paljoa, mutta pitää vaihtoehtoisista aineista
"Is it true that during summer in Helsinki you can see drunken men sleeping in their suit?"
- Juha
keskiviikko 2. toukokuuta 2007
Jormalla kuntoon kesäksi...
No niin. Nyt on jynssätty (3 päivää) kämppää puhtaaksi ja viimeinkin saavutettu taso joka on siedettävä. Uskaltaa jo menna ilman suihkukenkiä suihkuun...oisittepa nähnyt!
Koti on puhdas ja hieno! Aloitimme siis Jorma Ollilan kunto-ohjelman jonka pikaisesti huomenna postaamme tänne. Kiitos Mikelle kunto-ohjelmasta. Kaikki vaan sitä suorittamaan, Jokke tietää miten firmaa johdetaan!
Katri ja Juha
Koti on puhdas ja hieno! Aloitimme siis Jorma Ollilan kunto-ohjelman jonka pikaisesti huomenna postaamme tänne. Kiitos Mikelle kunto-ohjelmasta. Kaikki vaan sitä suorittamaan, Jokke tietää miten firmaa johdetaan!
Katri ja Juha
sunnuntai 29. huhtikuuta 2007
Road tripin loppu - Torontoon
Road trip loppuu tänään!
Olemme taas Kingstonissa ja matkaamme sitten takaisin Torontoon kun Jupen suosima ja innolla haluama Quinte saari on nähty. Siellä ei ole kai kuin joku muutama hyvä näkymä. Juppe olisi halunnut mennä sinne yöksikin mutta siellä ei ollut muita kuin camping saitteja niin jätimme väliin. Ois ollu hyvä idea jos olisi kesä mutta...ei ole.
Montreal nähtiin! Se oli hieno. Kaupoissa oli ruokaa!!! Torontossa ruokakauppoja on vähänlaisesti, ne on super kalliita ja Mall:eilta saa sitten Wallmart kamaa ja Cheddar juustoa. Alkaa piakkoin tuo cheddar tulla korvista ulos, se kun ei ole nyt mikään hirmu gourmee juusto. Eikö nuo Amerikkaalaiset sillä itteensä lihota? No kyllästyttää kuitenkin sen maku.
Montrealissa oli siitiä, ne jopa lakaisi katuja ja siivosi nurmikoitaan talven jäljiltä mitä ei Torontossa tosiaankaan nää...tloja korjattiin ja ihmset oli ystävällisempiä. Puhuivat tosin huonommin englantia kun ovat niitä "Ranskalaisia". Ja tasaisin väliajoin muistivat mollata Torontolaisia jotka ovat miltei Amerikkailaisia Montrealilaisten mielestä! Mutta Montrealia siis suosittelemme jos joku haluaa nähdä Kanadaa. Quebecin osavaltio oli muutenkin näyttävämpi ja miellyttävämpi.
Sain raahattua Jupen myös ostoksille. Löysimme matkaoppaastamme sellaisen osion jossa kerrottiin 8 korttelin warehouse alueesta jossa joka lauantai myydään vaatteita suoraan tuottajilta. Ja minä ainakin sain uusittua vaatevarastoani kuluttuvan Meksikon ja Road tripin jäljiltä.
- Katri
Olemme taas Kingstonissa ja matkaamme sitten takaisin Torontoon kun Jupen suosima ja innolla haluama Quinte saari on nähty. Siellä ei ole kai kuin joku muutama hyvä näkymä. Juppe olisi halunnut mennä sinne yöksikin mutta siellä ei ollut muita kuin camping saitteja niin jätimme väliin. Ois ollu hyvä idea jos olisi kesä mutta...ei ole.
Montreal nähtiin! Se oli hieno. Kaupoissa oli ruokaa!!! Torontossa ruokakauppoja on vähänlaisesti, ne on super kalliita ja Mall:eilta saa sitten Wallmart kamaa ja Cheddar juustoa. Alkaa piakkoin tuo cheddar tulla korvista ulos, se kun ei ole nyt mikään hirmu gourmee juusto. Eikö nuo Amerikkaalaiset sillä itteensä lihota? No kyllästyttää kuitenkin sen maku.
Montrealissa oli siitiä, ne jopa lakaisi katuja ja siivosi nurmikoitaan talven jäljiltä mitä ei Torontossa tosiaankaan nää...tloja korjattiin ja ihmset oli ystävällisempiä. Puhuivat tosin huonommin englantia kun ovat niitä "Ranskalaisia". Ja tasaisin väliajoin muistivat mollata Torontolaisia jotka ovat miltei Amerikkailaisia Montrealilaisten mielestä! Mutta Montrealia siis suosittelemme jos joku haluaa nähdä Kanadaa. Quebecin osavaltio oli muutenkin näyttävämpi ja miellyttävämpi.
Sain raahattua Jupen myös ostoksille. Löysimme matkaoppaastamme sellaisen osion jossa kerrottiin 8 korttelin warehouse alueesta jossa joka lauantai myydään vaatteita suoraan tuottajilta. Ja minä ainakin sain uusittua vaatevarastoani kuluttuvan Meksikon ja Road tripin jäljiltä.
- Katri
tiistai 24. huhtikuuta 2007
Road trip - Quebec, hyvä kahvia ja lämmin tuuli
Tulimme eilen Quebeckiin. Ranskalainen pieni kaupunki, vain noin 160 000 asukasta. Täällä on muureilla ympäröity vanha kaupunki ja hyvää kahvia. Matkalla tänne on tullut juotua muutama kupillinen sellaista vesilitkua että Juppe on saanut siemailla yksin sen kupin. Sellaista suodatinkahvia jatkettuna kuumalla vedellä. Sanoisin suhteessa 50/50. Yök.
Tänään kävelemme vanhan kaupungin ymräri muuria pitkin, 4 km lenkki ja sitten menemme ylä-ja ala kaupunkiin. Tämä on aivan pikku Pariisin näköinen ja aivan toista kuin rumilus Toronto :)
meillä on myös hassu majatalo. Majatalon omistaja pakeni kun kotin jutella hänelle. Emme ole vielä maksaneetkaan, kysyimme koska teemme sen ja nainen sanoi että myöhemmin. Muttei koskaan näyttäytynyt meille illalla että olisimme voineet maksaa. Ehkä tänään on poliisit perässä.
Jäämme kuitenkin vielä huomiseen samaan majataloon. Tässä muttama kuva sieltä.
Katri
Tänään kävelemme vanhan kaupungin ymräri muuria pitkin, 4 km lenkki ja sitten menemme ylä-ja ala kaupunkiin. Tämä on aivan pikku Pariisin näköinen ja aivan toista kuin rumilus Toronto :)
meillä on myös hassu majatalo. Majatalon omistaja pakeni kun kotin jutella hänelle. Emme ole vielä maksaneetkaan, kysyimme koska teemme sen ja nainen sanoi että myöhemmin. Muttei koskaan näyttäytynyt meille illalla että olisimme voineet maksaa. Ehkä tänään on poliisit perässä.
Jäämme kuitenkin vielä huomiseen samaan majataloon. Tässä muttama kuva sieltä.
Katri
sunnuntai 22. huhtikuuta 2007
Roadtrip koilliseen, Osa 1
Vihdoinkin Kanada näyttää sen hyviä puoliaan! Viime perjantaina pääsimme vihdoinkin karistamaan Chinatownin liat jaloistamme ja aloittamaan 10 päivän roadtripimme Koilliseen. Reissumme tavoitteena on ajaa noin 800 kilometria koilliseen tarkistamaan kulmat Ottawasta, Montrealista ja Quebecistä.
Tätä roadtrippiä varten vuokramisemme halvalla (275e) vanhan käytetyn buickin. Tämä auto on iso kuin laiva ja sen moottori 6 litranen V6-kone vie löböä kuin niagara. Kaiken huipuksi koko sisusta on vuorattu punaisella sametilla! Todellinen amerikanrauta!
Matkamme lähti liikkeelle kauhean säädön jälkeen, kun käytimme kaikki rahat Katrin uuteen kameraan (Canon 30d) ja linssiin (Sigma 24-85mm 2.8f EX DG), josta johtuen päiväkohtaiset turvarajani paukkuivat. Näin ollen jouduimme laittamaan eri luottokortteja ja käteistä pöytään, että saimme auton itsellemme. Deposit oli autosta 100 kanukkia, vaikka auton arvo ei varmasti ollut edes sitä.
Roadtrippimme alkoi loistavissa merkeissä kaikesta säädöstä huolimatta, koska sää oli kuin morsian. Lämmin ja kaunis! Heti ensimmäisenä päivänä vetäisimme 300 km etapin Kingstoniin, jossa yövyimme kivassa ja siistissä motellissa.
Seuraavana aamuna tarkastimme tämän pienen idyllisen rantakaupungin keskustan ja viktoriaanisen aikakauden arkkitehtuurinähtävyydet. Tämän jälkeen jatkoimme idyllisen viroa muistuttavan maaseudun läpi St lawrens joen vartta pitkin ylöspäin Ottawaan. Ennen Ottawaan väliin tuli tosin 50km pätkä rämeistä suota, jossa ei tuntunut viihtyvät kukaan.
Nyt on pari päivää vietetty Kanadan upeassa pääkaupungissa Ottawassa. Tämä on todella upea kaupunki kahden jo risteyskohdassa. Kaupungin keskusta on vanhaa linnoistusta ja taloa täynnä, jonka lisäksi sen läpi menee upea jokilaakso. Elämänmeno on muutenkin täällä todella rauhallista ja leppoisaa. Jotenkin Toronton kiire on poissa ja täällä on tilalla kiva rauhallisuus!
- Juha
ps: Katsokaa myös Roadtrip kuvat "matkakuvista"
pss: Poistimme myös kommenteista rekisteröinnin
- Juha
Tätä roadtrippiä varten vuokramisemme halvalla (275e) vanhan käytetyn buickin. Tämä auto on iso kuin laiva ja sen moottori 6 litranen V6-kone vie löböä kuin niagara. Kaiken huipuksi koko sisusta on vuorattu punaisella sametilla! Todellinen amerikanrauta!
Matkamme lähti liikkeelle kauhean säädön jälkeen, kun käytimme kaikki rahat Katrin uuteen kameraan (Canon 30d) ja linssiin (Sigma 24-85mm 2.8f EX DG), josta johtuen päiväkohtaiset turvarajani paukkuivat. Näin ollen jouduimme laittamaan eri luottokortteja ja käteistä pöytään, että saimme auton itsellemme. Deposit oli autosta 100 kanukkia, vaikka auton arvo ei varmasti ollut edes sitä.
Roadtrippimme alkoi loistavissa merkeissä kaikesta säädöstä huolimatta, koska sää oli kuin morsian. Lämmin ja kaunis! Heti ensimmäisenä päivänä vetäisimme 300 km etapin Kingstoniin, jossa yövyimme kivassa ja siistissä motellissa.
Seuraavana aamuna tarkastimme tämän pienen idyllisen rantakaupungin keskustan ja viktoriaanisen aikakauden arkkitehtuurinähtävyydet. Tämän jälkeen jatkoimme idyllisen viroa muistuttavan maaseudun läpi St lawrens joen vartta pitkin ylöspäin Ottawaan. Ennen Ottawaan väliin tuli tosin 50km pätkä rämeistä suota, jossa ei tuntunut viihtyvät kukaan.
Nyt on pari päivää vietetty Kanadan upeassa pääkaupungissa Ottawassa. Tämä on todella upea kaupunki kahden jo risteyskohdassa. Kaupungin keskusta on vanhaa linnoistusta ja taloa täynnä, jonka lisäksi sen läpi menee upea jokilaakso. Elämänmeno on muutenkin täällä todella rauhallista ja leppoisaa. Jotenkin Toronton kiire on poissa ja täällä on tilalla kiva rauhallisuus!
- Juha
ps: Katsokaa myös Roadtrip kuvat "matkakuvista"
pss: Poistimme myös kommenteista rekisteröinnin
- Juha
keskiviikko 18. huhtikuuta 2007
Ihana Chinatownin vuokra-asunto
Taas yksi ihana päivä vietetty tässä Chinatownin ihanassa huoneessa. Tämä asuntola on todellakin oikea Torontoon saapuvien työhakijoiden taivas. Ensinnäkin paikassa yksikään kaveri ei puhu englantia, jolloin aina kun on ongelmia, niin kaverit vain mutustavat jotain"call call big boss". Sitten paikan boss, omistaja herra mike, löntystää paikalle yrittämään korjaamaan ongelmaa.
Ja mitä ongelmia täällä onkaan. Ensin jouduimme yöksi homeenhajuiseen peräkammariin, josta oli ihana näkymä törkyiselle takapihalla. Huoneen vessa haisi niin vahvasti homeelle, että vessan ovea ei voinut pitää auki yli paria minuuttia. Lisäksi suihku oli jäätynyt talven aikana ja suihkun vesi tuntui valuvan holtittomasti lattian alle. Huoneen netti oli myös rikki, mutta paikan suuri päällikkö korjasi sen repimällä piuhan käsin irti seinästä ja asentamalla siihen taidokkaalla kytkennällä uuden pään.
Onneksi pääsimme seuraavana päivänä toiseen huoneeseen ylös, joka on astetta parempi ja jossa uskaltaa jopa sulkea silmänsä, kun lattialla ei tunne olevan mitään elävää. Uudessa huoneessa, kuten koko talossa tuntuu olevan törkyä ja likaa aivan holtittomasti. Myös tämän huoneen netti oli rikki, mutta ongelma ratkesi, kun suuri pomo repi nettipiuhaa noin 3 metriä irti naapurihuoneen seinästä ja veti sen meille oven välistä. Kun tämä saatiin kuntoon, niin telkkari taas hajosi ja näimme kolme huippu kanavaa. Eilen oli vielä koko päivän vessa tukossa, mutta se taisi olla minun oma aikaansaannos. Kaikeksi onneksi molemmat tuutit toimivat nyt!
Tämä kiinakaupunki tuntuu olevan muuten koko Toronton likaisin paikka. Olin ymmärtänyt, että kiinalaiset ovat siistejä, mutta tämä ei ilmeisesti pidä paikkaa. Minusta tuntuu, että nämä siivoavat hyvin vain ne kohdat, jotka ovat itse varmasti sotkeneet. Jos joku toinen on jättänyt liat seinille, niin nämä kaverit eivät ilmeisesti niihin koske kepilläkään, koska eivät ole niitä tehneet. En tiedä onko tämä nyt ihan totta, mutta ainakin siltä tuntuu näkemämme perusteella.
Täältä http://www.1000000000.com/dundas.html löytyy mainoskuvat tästä paikasta, joiden perusteella ajattelimme tämän olevan suht siisti paikka, jossa viihtyy viikon, mutta todellisuus oli tosiaan toinen. Katsokaa matkakuvien alta uudesta kansiosta karu todellisuus.
Kaikesta pahasta puheesta huolimatta pitää kyllä sanoa, että paikan omistaja ja apulaiset ovat kyllä yrittäneet parhaansa ja ovat korjaanneet viat pyynnöstämme viipymättä sekä ystävällisesti. Jos nämä oppivisivat vain siivoamaan kunnolla, niin tästäkin saisi ihan kuvan paikan. Toivotaan tulevien vieraiden varalle, että näin todellakin joskus tapahtuu!
Good morning Helsinki,
- Juha
Ja mitä ongelmia täällä onkaan. Ensin jouduimme yöksi homeenhajuiseen peräkammariin, josta oli ihana näkymä törkyiselle takapihalla. Huoneen vessa haisi niin vahvasti homeelle, että vessan ovea ei voinut pitää auki yli paria minuuttia. Lisäksi suihku oli jäätynyt talven aikana ja suihkun vesi tuntui valuvan holtittomasti lattian alle. Huoneen netti oli myös rikki, mutta paikan suuri päällikkö korjasi sen repimällä piuhan käsin irti seinästä ja asentamalla siihen taidokkaalla kytkennällä uuden pään.
Onneksi pääsimme seuraavana päivänä toiseen huoneeseen ylös, joka on astetta parempi ja jossa uskaltaa jopa sulkea silmänsä, kun lattialla ei tunne olevan mitään elävää. Uudessa huoneessa, kuten koko talossa tuntuu olevan törkyä ja likaa aivan holtittomasti. Myös tämän huoneen netti oli rikki, mutta ongelma ratkesi, kun suuri pomo repi nettipiuhaa noin 3 metriä irti naapurihuoneen seinästä ja veti sen meille oven välistä. Kun tämä saatiin kuntoon, niin telkkari taas hajosi ja näimme kolme huippu kanavaa. Eilen oli vielä koko päivän vessa tukossa, mutta se taisi olla minun oma aikaansaannos. Kaikeksi onneksi molemmat tuutit toimivat nyt!
Tämä kiinakaupunki tuntuu olevan muuten koko Toronton likaisin paikka. Olin ymmärtänyt, että kiinalaiset ovat siistejä, mutta tämä ei ilmeisesti pidä paikkaa. Minusta tuntuu, että nämä siivoavat hyvin vain ne kohdat, jotka ovat itse varmasti sotkeneet. Jos joku toinen on jättänyt liat seinille, niin nämä kaverit eivät ilmeisesti niihin koske kepilläkään, koska eivät ole niitä tehneet. En tiedä onko tämä nyt ihan totta, mutta ainakin siltä tuntuu näkemämme perusteella.
Täältä http://www.1000000000.com/dundas.html löytyy mainoskuvat tästä paikasta, joiden perusteella ajattelimme tämän olevan suht siisti paikka, jossa viihtyy viikon, mutta todellisuus oli tosiaan toinen. Katsokaa matkakuvien alta uudesta kansiosta karu todellisuus.
Kaikesta pahasta puheesta huolimatta pitää kyllä sanoa, että paikan omistaja ja apulaiset ovat kyllä yrittäneet parhaansa ja ovat korjaanneet viat pyynnöstämme viipymättä sekä ystävällisesti. Jos nämä oppivisivat vain siivoamaan kunnolla, niin tästäkin saisi ihan kuvan paikan. Toivotaan tulevien vieraiden varalle, että näin todellakin joskus tapahtuu!
Good morning Helsinki,
- Juha
maanantai 16. huhtikuuta 2007
Kassit kadonnut, isku vasten kasvoja ja kylmät kyyneleet, uusi blues biisin nimi Kanadassa
Nyt tuli kylmän käden isku vasten kasvoja!
Lähdimme Meksikosta, aamukahvit Liisalla ja Alvarolla, +30 astetta ja kaunis hieman tuuleva suht saasteeton päivä. Saavumme Torontoon, sataa räntää, noin +5 astetta ja kello 2 yölla perjantai 13. päivänä keskustelemaan imigraatio sedän kanssa Lars Von Trieristä ja Ingmar Bergmanista lentokentälle. Kaikenlisäksi pirun Delta Airlines hukkasi taas yhden laukuistamme, vaikka näimme kyseisen laukun lentokoneemme vieressä vaihtokaupungissamme Alantassa. Ja mitä kävi sen 15 minuutin aikana kun Katri katsoi: "Ai laukkuni menee koneeseen ja kone lähti ilmaan?" Laukussa oli tosin 2 kpl koraania ja palloksi käärittyjä kuoleman päivän pikkupatsaita Meksikosta. Mutta pitäsikö tuon vaikuttaa laukun saapumiseen?
Nyt kyllä sanon että on muutama asia sanottavana Kanadan imigraatio ihmisille. Jos kaupunki on tässä kunnossa niin ei tarvitse pelätä että skandinaavit muuttaa laittomasti maahan. Kodittomia niin että pahaa tekee kaduilla. Valkoisia kanadalaisia siis. Vuokrat ovat korkeat, torakka rotta kolosta saa pulittaa 2 lapsen äiti 700 euroa ja asuu kahdessa huoneessa. Ei edes oma asunto siis. Minimi vuokrasopimuskausi 1 vuosi. Tuota juu...
Täällä on siis viime vuosina tehty sosiaaliturvassa uudistuksia ja kadulle heilahti silloin paljon kodittomia. Nyt niitä näkee jonoissa ulkona pakkasessa odottamassa sämpylää ja kuppia kahvia ja osa vaan makaa maassa tuuletusritilöiden päällä eikä kukaan edes katso onko ne kuollut. Mulla menee kohta kaikki rahat almuihin kun tekee niin pahaa.
Positiivisiakin puolia löytyy, saimme eilen kämpän jonka omistaja lähtee pois elokuuhun asti! Siis tervetuloa Torontoon tarkastamaan länsimainen hyvinvointi! (MIKKE, LIPUT OSTOON VÄLITTÖMÄSTI!!)
Vuokraamme 1.5.-1.8. noin 80 neliön loft asunnon vehreällä asuinalueella jossa paljon Takun näköisiä kissoja (huom tärkeää Katrille!!). Asunto on kahdessa kerroksessa, suurella parvekkeella ja pienten design/antiikki kauppojen läheisyydessa n. 15min ratikalla (cable carilla siis) keskustasta.
Tervetuloa!
Asunnossa on kaikki tarpeellinen, poreallas, tauluTV, langaton netti (kun Juppe sen asentaa), yms muut ei niin tarpeelliset kodinkoneet. Kaikki on vielä uusittu hiljattain. Asunnon vuokraisäntä on mukava Rich joka varmasti valitse meidät vuokralaisikseen koska on asunut joskus Ruotsissa ja haluaa että hänen asuntoaan "will not be ripped down". Eiköhän tuo onnistune. Huomenna allekirjoitetaan vuokrasopimus.
Lähdemme katsomaan käytettyjen autojen vuokrauspuljua. Yritämme päästä pois tästä nykyisestä kiinalaisloukosta (Huom. likaisin asunto jonka Katri on nähnyt sitten torikahvilan Guatemalassa vuonna 1999). Ehkä Roadtrip Montrealiin, Ottawaan ja Quebeciin.
Katri Ja Jupetus
Lähdimme Meksikosta, aamukahvit Liisalla ja Alvarolla, +30 astetta ja kaunis hieman tuuleva suht saasteeton päivä. Saavumme Torontoon, sataa räntää, noin +5 astetta ja kello 2 yölla perjantai 13. päivänä keskustelemaan imigraatio sedän kanssa Lars Von Trieristä ja Ingmar Bergmanista lentokentälle. Kaikenlisäksi pirun Delta Airlines hukkasi taas yhden laukuistamme, vaikka näimme kyseisen laukun lentokoneemme vieressä vaihtokaupungissamme Alantassa. Ja mitä kävi sen 15 minuutin aikana kun Katri katsoi: "Ai laukkuni menee koneeseen ja kone lähti ilmaan?" Laukussa oli tosin 2 kpl koraania ja palloksi käärittyjä kuoleman päivän pikkupatsaita Meksikosta. Mutta pitäsikö tuon vaikuttaa laukun saapumiseen?
Nyt kyllä sanon että on muutama asia sanottavana Kanadan imigraatio ihmisille. Jos kaupunki on tässä kunnossa niin ei tarvitse pelätä että skandinaavit muuttaa laittomasti maahan. Kodittomia niin että pahaa tekee kaduilla. Valkoisia kanadalaisia siis. Vuokrat ovat korkeat, torakka rotta kolosta saa pulittaa 2 lapsen äiti 700 euroa ja asuu kahdessa huoneessa. Ei edes oma asunto siis. Minimi vuokrasopimuskausi 1 vuosi. Tuota juu...
Täällä on siis viime vuosina tehty sosiaaliturvassa uudistuksia ja kadulle heilahti silloin paljon kodittomia. Nyt niitä näkee jonoissa ulkona pakkasessa odottamassa sämpylää ja kuppia kahvia ja osa vaan makaa maassa tuuletusritilöiden päällä eikä kukaan edes katso onko ne kuollut. Mulla menee kohta kaikki rahat almuihin kun tekee niin pahaa.
Positiivisiakin puolia löytyy, saimme eilen kämpän jonka omistaja lähtee pois elokuuhun asti! Siis tervetuloa Torontoon tarkastamaan länsimainen hyvinvointi! (MIKKE, LIPUT OSTOON VÄLITTÖMÄSTI!!)
Vuokraamme 1.5.-1.8. noin 80 neliön loft asunnon vehreällä asuinalueella jossa paljon Takun näköisiä kissoja (huom tärkeää Katrille!!). Asunto on kahdessa kerroksessa, suurella parvekkeella ja pienten design/antiikki kauppojen läheisyydessa n. 15min ratikalla (cable carilla siis) keskustasta.
Tervetuloa!
Asunnossa on kaikki tarpeellinen, poreallas, tauluTV, langaton netti (kun Juppe sen asentaa), yms muut ei niin tarpeelliset kodinkoneet. Kaikki on vielä uusittu hiljattain. Asunnon vuokraisäntä on mukava Rich joka varmasti valitse meidät vuokralaisikseen koska on asunut joskus Ruotsissa ja haluaa että hänen asuntoaan "will not be ripped down". Eiköhän tuo onnistune. Huomenna allekirjoitetaan vuokrasopimus.
Lähdemme katsomaan käytettyjen autojen vuokrauspuljua. Yritämme päästä pois tästä nykyisestä kiinalaisloukosta (Huom. likaisin asunto jonka Katri on nähnyt sitten torikahvilan Guatemalassa vuonna 1999). Ehkä Roadtrip Montrealiin, Ottawaan ja Quebeciin.
Katri Ja Jupetus
lauantai 7. huhtikuuta 2007
Toinen Mexico City
Nyt on kaksi ihmeellista paivaa vietetty mexio cityssa ja nahty hieman toisenlainen puoli kaupungista. Ensin kavimme katsomassa 12 paikallisen hippimuusikon kanssa mexicolaista vapaapainia lucha librea, jossa taysi halli aikuisia huutaa taytta kurkkua maskipukuisille painijoille huor.. ja muita epasiveellisia huutoja. Puolikas halli huusi joidenkin "pahisten" puolesta ja meidan edessa oli yksi ainoa pieni poika, joka huusi toista joukkuetta pienella vienolla aanella "mistico, mistico". Jopa pojan isa vieressa huusi taytta kurkkua toista joukkuetta. Sympatia syita paatimme kannattaa mistico ja yritimme tayttaa hallia "hyva mistico"- huudoilla. Ei ollut suurta menestysta ja saimme lahinna omituisia katseista, kuten aina taalla. Taman jalkeen siirryimme muusikoiden (tekevat musiikkia mainoksia) kampille imailemaan olutta ja niita hyvin suolaisia meksikolaisia sipseja. Paikalliset kaivoivat heti esiin puolen kilon minigrip bussin parasta meksikolaista maria ja auliisti yrittivat sita meille tarjoilla. Paatimme tyytya ottamaan vain parit oluet ja menemaan kotiin mukavien jutusteluiden jalkeen. Ilmeisesti kaikki on taalla suurta, jopa maripussit.
Tanaan toisena ihmeellisena paivana olemme tavanneet lisaa katrin ystavia taalta. Ensin tapasimme 2,5 tunnin lounaalla syyrialaisen 45vuotiaan kirjallisuuden professorin, joka asuu nuoren vaimonsa kanssa meksiko cityssa. Pitkan keskustelun kulttuurien eroista paatteeksi saimme lahjaksi omat versiot koraanista, joissa on seka arabian etta englannin kieliset kaannokset. Mikali otamme ne mukaan jenkkeihin ja kanadaan, olen aivan varma, etta joudumme lentokentalla ylinmaaraiseen turvatarkastukseen. voisi ihan piruitta ottaa koraanin kateen, kun meneen turvatarkastukseen. Taman jalkeen naimme viela todella mukavan suomalais-meksikolaisen 50v pariskunnan, joka on asunut taalla 30 vuotta. Huono puoli vierailussa oli liika kahvia, kuten kaikissa suomalaisissa vierailuissa. Hyvana puolena oli todella mukava jutustelu vanhoisa suomalaisista mitoista (vaaksa, kyynara yms) meksikolaisen arkkitehdin kanssa (suunnitellut mm mantyniemen katon ja kuvittanut kalevalasta version).
Hassua naissa tapaamisissa oli, etta sain hieman kasitysta enemman mexico cityn vaarallisuudesta, silla molemmat tapaamamme ihmiset puhuivat siita paljon. Perheen poika on ryostetty useita kertoja, heidan isansa on kidnapattu muutamaan otteeseen ja syyrilaisen ystavan vaimo oli myos kidnapattu useita kertoita. Nyt hanella oli nelja henkivartijaa, vaikka on taekwondon mm-joukkueessa. Ilmeisesti taalla tapahtuu paljon pinnan alla, vaikka se ei perusturisteille aina nay, kun vain kappaloi keskustassa.
Hassua naissa paivissa on ollut se, etta koko kaupungin luonne on muuttunut paasiaiseksi kuin helsingin keskusta juhannuksena. Ketaan ei valilla nay missaan ja kadut ovat aivan tyhjia, vain turistilaumat vellovat ydinkeskustassa olevilla nahtavyyksilla...
Juha ja Katri
Tanaan toisena ihmeellisena paivana olemme tavanneet lisaa katrin ystavia taalta. Ensin tapasimme 2,5 tunnin lounaalla syyrialaisen 45vuotiaan kirjallisuuden professorin, joka asuu nuoren vaimonsa kanssa meksiko cityssa. Pitkan keskustelun kulttuurien eroista paatteeksi saimme lahjaksi omat versiot koraanista, joissa on seka arabian etta englannin kieliset kaannokset. Mikali otamme ne mukaan jenkkeihin ja kanadaan, olen aivan varma, etta joudumme lentokentalla ylinmaaraiseen turvatarkastukseen. voisi ihan piruitta ottaa koraanin kateen, kun meneen turvatarkastukseen. Taman jalkeen naimme viela todella mukavan suomalais-meksikolaisen 50v pariskunnan, joka on asunut taalla 30 vuotta. Huono puoli vierailussa oli liika kahvia, kuten kaikissa suomalaisissa vierailuissa. Hyvana puolena oli todella mukava jutustelu vanhoisa suomalaisista mitoista (vaaksa, kyynara yms) meksikolaisen arkkitehdin kanssa (suunnitellut mm mantyniemen katon ja kuvittanut kalevalasta version).
Hassua naissa tapaamisissa oli, etta sain hieman kasitysta enemman mexico cityn vaarallisuudesta, silla molemmat tapaamamme ihmiset puhuivat siita paljon. Perheen poika on ryostetty useita kertoja, heidan isansa on kidnapattu muutamaan otteeseen ja syyrilaisen ystavan vaimo oli myos kidnapattu useita kertoita. Nyt hanella oli nelja henkivartijaa, vaikka on taekwondon mm-joukkueessa. Ilmeisesti taalla tapahtuu paljon pinnan alla, vaikka se ei perusturisteille aina nay, kun vain kappaloi keskustassa.
Hassua naissa paivissa on ollut se, etta koko kaupungin luonne on muuttunut paasiaiseksi kuin helsingin keskusta juhannuksena. Ketaan ei valilla nay missaan ja kadut ovat aivan tyhjia, vain turistilaumat vellovat ydinkeskustassa olevilla nahtavyyksilla...
Juha ja Katri
keskiviikko 4. huhtikuuta 2007
Zacatecas, Zacatecas....
Koko kevaan olne odottanut etta paastaan Zacatecakseen ja kaikkialla minne olen mennyt on olut hullusti Zacatecas juttuja ja nyt kun olemme taalla...vain muutama pieni muistutus Pancho Villasta ja hopeakaupungista.
Oisin kylla on kulkenut kaupungilla jaatelomies joka on huutanut kovaa autonsa jattikaiuttimista Zacatecas, Zacatecas...helado. Ja ajoi meidan korttelin ympari...
No, mentiin kuitenkin kaivokseen joka oli loputon ja osa maalattioista oli korvattu ritiloilla joiden alta paljastui parhaimmillaan 250 m pudotus vihertavaan litkuun jota kai vuoristo jarveksi kutsuttakoon...huh. Juppe kaski olla kavelematta siita 25 muun turistin kanssa samaan aikaan yli :) Mina de los Eden oli muuten sen kaivoksen nimi. Edenin kaivos?!? Jossa toissa oli intiaaneja ja heidan oletettu elinikansa oli 35 vuotta. Siksi lapsetkin laitettiin pienesta pitaen toihin, alkean 5 ikavuotta. OK, lapsuuden muistot kivien kantamisesta pellolla alkaa tuntumaan aika kivalta. Kohta otetaan 9 tunnin bussi Cityyn, sita ennen koitamme kuluttaa 3 tuntia...Siksi tatakin kirjoitetaan...heh.
Katri
Oisin kylla on kulkenut kaupungilla jaatelomies joka on huutanut kovaa autonsa jattikaiuttimista Zacatecas, Zacatecas...helado. Ja ajoi meidan korttelin ympari...
No, mentiin kuitenkin kaivokseen joka oli loputon ja osa maalattioista oli korvattu ritiloilla joiden alta paljastui parhaimmillaan 250 m pudotus vihertavaan litkuun jota kai vuoristo jarveksi kutsuttakoon...huh. Juppe kaski olla kavelematta siita 25 muun turistin kanssa samaan aikaan yli :) Mina de los Eden oli muuten sen kaivoksen nimi. Edenin kaivos?!? Jossa toissa oli intiaaneja ja heidan oletettu elinikansa oli 35 vuotta. Siksi lapsetkin laitettiin pienesta pitaen toihin, alkean 5 ikavuotta. OK, lapsuuden muistot kivien kantamisesta pellolla alkaa tuntumaan aika kivalta. Kohta otetaan 9 tunnin bussi Cityyn, sita ennen koitamme kuluttaa 3 tuntia...Siksi tatakin kirjoitetaan...heh.
Katri
maanantai 2. huhtikuuta 2007
Montezumas iskee
Nyt se iski. Kaksi viikkoa kerkesimme syödä kadulta tacoja ja tortilloja ilman ongelmia, mutta sinä päivänä, kun menemme hienoon italialaiseen ravintolaan syömään eurooppalaista ruokaa, niin montezumas iskee lasagnesta. Kaikkea rikkaat rahalla saa...
sunnuntai 1. huhtikuuta 2007
Guanajuato
Hei,
Matkasimme taas meksikon hienoilla busseilla kuusi tuntia mexico cityyn, jossa kävimme Katrin ystävän juanchon kanssa tarkistamassa paikallisen arabiravintolan. Hyvää mättöä. Paikan nimi oli Hookah, jos joskus joku haluaa sinne eksyä. Ystävämme juancho toimi paikassa DJ:nä nimellä DJ Cat. Kiva taiteilijanimi. Saimme tosin taas hieman maistaa tequilaa, sillä kaveri halusi ehdottomasti tarjota meille parit paukut. Muuna mukava matkaseuranamme toimi, juanchon hostellin kaikki vieraat: hevimimmi egyptistä, norjalainen hoppeli, ranskalainen säikky gerbiili sekä pari muuta turistia australiasta ja jenkeistä. Vietimme yön hostellissa ja taas katri näki alastoman turistin, kun eräs vanha vieras hyppi pylly paljaana aamulla suihkuun. Katrilla alkoi uusi keräilykohde. Nyt on nähty jo tsekit ja meksikolaiset killuttimet!
Meksiko cityn hostellista jatkoimme taas 5h bussimatkalla guanohuatoon, jossa parhaillaan maistelemme kahvia nettikahvilassa ja kirjoittelemme tätä. Täällä on kiva muumiomuseo. Paikallinen hautausmaa vuokrasi aikoinaan hautapaikkoja määräajaksi ja kun vuokra-aika tuli umpeen omaisten piti noutaa vainajien luut pois. No osa omaisista ei sitten tullut hakemaan rutkujaan, koska nämä muumioituneet kuumassa ja kuivassa kelissä. Hautausmaan pitäjälle jäi yli 100 muumioitunutta rutkua käteen, jolloin hän päätti laittaa ne esille ja aloittaa niillä show business. Taisi olla kannattava veto, kun museoon oli pitkä jono.
Guanajuato on muuten aivan upea pieni kaupunki laaksossa, jossa autot on ohjattua kaupungin alle tunneleihin. Kaupungissa on upea tunnelma ja todella hieno vanha keskusta. Katsokaa vaikka kuvista. Huomenna jatkamme matkaa kuumiin kylpyihin aquascalientesiin.
- Juha
Matkasimme taas meksikon hienoilla busseilla kuusi tuntia mexico cityyn, jossa kävimme Katrin ystävän juanchon kanssa tarkistamassa paikallisen arabiravintolan. Hyvää mättöä. Paikan nimi oli Hookah, jos joskus joku haluaa sinne eksyä. Ystävämme juancho toimi paikassa DJ:nä nimellä DJ Cat. Kiva taiteilijanimi. Saimme tosin taas hieman maistaa tequilaa, sillä kaveri halusi ehdottomasti tarjota meille parit paukut. Muuna mukava matkaseuranamme toimi, juanchon hostellin kaikki vieraat: hevimimmi egyptistä, norjalainen hoppeli, ranskalainen säikky gerbiili sekä pari muuta turistia australiasta ja jenkeistä. Vietimme yön hostellissa ja taas katri näki alastoman turistin, kun eräs vanha vieras hyppi pylly paljaana aamulla suihkuun. Katrilla alkoi uusi keräilykohde. Nyt on nähty jo tsekit ja meksikolaiset killuttimet!
Meksiko cityn hostellista jatkoimme taas 5h bussimatkalla guanohuatoon, jossa parhaillaan maistelemme kahvia nettikahvilassa ja kirjoittelemme tätä. Täällä on kiva muumiomuseo. Paikallinen hautausmaa vuokrasi aikoinaan hautapaikkoja määräajaksi ja kun vuokra-aika tuli umpeen omaisten piti noutaa vainajien luut pois. No osa omaisista ei sitten tullut hakemaan rutkujaan, koska nämä muumioituneet kuumassa ja kuivassa kelissä. Hautausmaan pitäjälle jäi yli 100 muumioitunutta rutkua käteen, jolloin hän päätti laittaa ne esille ja aloittaa niillä show business. Taisi olla kannattava veto, kun museoon oli pitkä jono.
Guanajuato on muuten aivan upea pieni kaupunki laaksossa, jossa autot on ohjattua kaupungin alle tunneleihin. Kaupungissa on upea tunnelma ja todella hieno vanha keskusta. Katsokaa vaikka kuvista. Huomenna jatkamme matkaa kuumiin kylpyihin aquascalientesiin.
- Juha
perjantai 30. maaliskuuta 2007
Meksikossa
Kuin ravut!Kavereidien häät vietetty Veracruzissa ja Oaxacan Zapatecasit nähty. Matka jatkuu kohti suurta Cityä tänään.
:)
:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)