Eli tuossa kuva Jupesta joka kerää rohkeutta kävellä 2 tuuman paksuisen lasilattian päältä jonka läpi voi ihailla 553m pudotusta maahan. Katsokaa itse! Siitä se vaan ketkutteli sitten kahdesti yli.
Meillä on Jupen isä vierailulla, olemme turistelleet ja kuluttaneet rahaa. Pian lähdemme Havannaan viikoksi. Joten uudempia juttuja ja kuvia luvassa. Vuottakkaa, vuottakkaa...
lauantai 30. kesäkuuta 2007
sunnuntai 17. kesäkuuta 2007
Ankea paluu Torontoon
Eilen illalla palasimme sitten Torontoon. Paluu oli todella ankea upean viikon jälkeen. Dominikaanisessa tasavallassa Kanadalaisen lentoyhtiön väki sekä tullivirkailijat Kanadassa tenttasivat taas ilkeästi käsittämättömiä kysymyksiä. Lentoyhtiön väki ei päästänyt minua pelkällä passilla edes lähtemään vaan halusivat nähdä toisen ID-myös. Lisäksi vaihto oli niin tiukka ja meille opastettiin väärin matkalaukkujemme haku, että yli puolet matkaporukastamme myöhästyi jatkolennolta. Jos jossain maassa rajamuodollisuudet hoidetaan huonosti, niin täällä ne tehdään vielä huonommin. Joka ainoa kerta rajamme ylittäessä meitä tentataan perkeleesti hyvin töykeällä sävyllä vaikka meillä passeissa immigraatiosta hommatut kuuden kuukauden viisumit. Omituista on se, että jenkkeihin päin mentäessä rajavirkailijat ovat olleet huomattavasti mukavampia ja ovat toivottaneet meidän joka kerta iloisesti tervetulleiksi. Itse kuvittelin tämän olevan toisinpäin, mutta pikku hiljaa alkaa vaikuttamaan siltä, että Kanada on oikeasti ankeampi paikka kuin Jenkit.
Dominikaanisessa tasavallassa ihmiset olivat todella köyhiä, mutta monet heistä olivat todella ystävällisiä ja mukavia, auttoivat paljon ja juttelivat mukavia mitään pyytämättä. Toki maassa oli jonkin verran agreessiivisia turistihuijareita, mutta peruskansan rivit (miehet että naiset) vaikuttivat todella sympaattisilta ja mukavilta. Kontrasti tänne Kanadaan on järkyttävät, jossa bussikuski vaihtolippua kysyttäessä vain tiuskii meille ja ihmiset ovat töykeitä ja mukakiinnostuneita. Tästä syystä katselemmekin jo seuraavaa matkakohdetta...
Dominikaanisessa tasavallassa ihmiset olivat todella köyhiä, mutta monet heistä olivat todella ystävällisiä ja mukavia, auttoivat paljon ja juttelivat mukavia mitään pyytämättä. Toki maassa oli jonkin verran agreessiivisia turistihuijareita, mutta peruskansan rivit (miehet että naiset) vaikuttivat todella sympaattisilta ja mukavilta. Kontrasti tänne Kanadaan on järkyttävät, jossa bussikuski vaihtolippua kysyttäessä vain tiuskii meille ja ihmiset ovat töykeitä ja mukakiinnostuneita. Tästä syystä katselemmekin jo seuraavaa matkakohdetta...
Mangrove metsät
Dominikaanisen tasavallan matkamme viimeisenä päivänä hyppäsimme paikalliseen guaguaan. Nämä umpimätiä pakettiautoja, joihin on tungettu penkkejä ja joilla kuskataan paikallisia ympäriinsä epämääräisiä reittejä pitkin. Autoissa on noin 10 penkkiä, mutta niihin ahtautuu helposti 20 ihmistä ja aina otetaan uusia kyytiin. Tunnelma on siis todella korkealla.
Köröttelimme yhden naisen jalka melkein suussani puoliksi penkeillä istien 100km/h tunnissa 1,5 tuntia seuraavaan tutkimuskohteeseen. Tämä oli idyllisen kalastajakylän lähellä sijaisevat Mangrovemetsä. Mangrove on suurjuurinen puu, joka kasvaa rämeen tyyppisissä jokisuistoissa. Kasveiltaan ja eläimistöltään mangrovemetsät ovat todella rikkaita ja niin oli tämäkin.
Mangrovemetsän vierestä löysimme paikallisten ystävällisellä opastuksella pienen aution hiekkarannan sekä laavakivirantaa. Tapasimme paikallisen snorkkelikalastajan, joka esitteli meille saalistaan ja kehui saamiaan mustekaloja hyvänmakuisiksi. Hiekka- ja laavakiviranta kuhisivat myös elämää. Kaikenkokoisia rapuja, pieniä liskoa, lintuja, kanoja (ilmeisesti läheisiltä taloilta) sekä merisiilejä.
- Juha
Köröttelimme yhden naisen jalka melkein suussani puoliksi penkeillä istien 100km/h tunnissa 1,5 tuntia seuraavaan tutkimuskohteeseen. Tämä oli idyllisen kalastajakylän lähellä sijaisevat Mangrovemetsä. Mangrove on suurjuurinen puu, joka kasvaa rämeen tyyppisissä jokisuistoissa. Kasveiltaan ja eläimistöltään mangrovemetsät ovat todella rikkaita ja niin oli tämäkin.
Mangrovemetsän vierestä löysimme paikallisten ystävällisellä opastuksella pienen aution hiekkarannan sekä laavakivirantaa. Tapasimme paikallisen snorkkelikalastajan, joka esitteli meille saalistaan ja kehui saamiaan mustekaloja hyvänmakuisiksi. Hiekka- ja laavakiviranta kuhisivat myös elämää. Kaikenkokoisia rapuja, pieniä liskoa, lintuja, kanoja (ilmeisesti läheisiltä taloilta) sekä merisiilejä.
- Juha
Vesiputouksia ja itsepäinen kaakki El Límonissa
El Límon on pieni kaupunki Samanan niemimaalla Dominikaanisessa tasavallassa, jossa sijaitsee upea vihreä vesiputous. Sinne päästäksemme vuokrasimme keskiviikkona pienen auton ja ajoimme aamusta alkaen neljä tuntia saaren läpi. Matka itsessään oli jo vaivan arvoinen, sillä maisemat matkalla olivat todella upeat. Asvaltoitu pienitie puikkelehti pitkin palmuisia kultaisia hiekkarantoja, meni läpi sademetsäisten laaksojen, ohitti valkoisia kallionkielekkeitä ja pieniä paikallisia hökkelikyliä ja ylitti kukkuloita, joista näkyi upea turkoosimeri ja lisää kultaista hiekkarantaa.
Ainoa ongelma matkalla oli sen hitaus. Tien kunto oli huono ja siinä oli vähän väliä pieni ja suuri kuoppia. Isot kuopat olivat noin 1 metria pinta-alalta ja 0,5 metri syvyydeltä, joten pieni Kiamme olisi pudonnut niihin puoliksi. Matkan aika näimme kaksi maasturia, joilta oli mennyt rengas tai akseli tämmöiseen kuoppaan. Lisäksi tielle osui omituisia esteitä kuten kaatunut sokerilasti tai lauma lehmiä. Tähän soppaan kun lisätään paikalliset rallikuskit (ajoivat aika lujaa nimittäin) sekä kymmenittäin mopoja ja moottoripyöriä ohittamassa kaikilta puolilta, niin saadaan aikaan omituinen kaaos.
El Límoniin päästyämme palkkasimme paikallisen oppaan ja vuokrasimme hevoset päästäksemme vesiputouksille sademetsän sisään. Tämän jälkeen karautimme konit laukkaan ja lähdimme pientä polkua vesiputouksille. Matka kulki sademetsän läpi kapeita kivikkoja pitkin, kirkas vetisten jokien ylitse ja yli trooppisten kukkuloiden. Tunne ja matka oli aivan upea. Tunsimme olevamme oikeita tutkimusmatkailijoita. Tällä hetkellä kohde ei edes ollut erityisen suosittu, jonka johdosta siellä ei juurikaan ollut muita turisteja.
Ainoa ongelmamme matkalla olivat minun totaalinen ratsastustaidon puuttuminen, ilkeä palmunoksa sekä kilpailevat hevosemme. Katri pystyi ohjaamaan omaa hevosta, mutta minun meni itsepäisesti minne halusi mukaan lukien lehmien laudun sekä kalliokieleke (tässä alkoi vaiheessa alkoi jo vähän jännitää mitä se humma tekee). Kaiken lisäksi hevosemme kilpailivat koko ajan ja oma hevoseni alkoi puremaan Katrin hevosta aina, kun se ei päässyt kävelemään ensimmäisenä. Yhdellä kerralle se yritti purraa taas Katrin hevosta, kun oli vähän jäänyt, mutta hampaat menivät ohi ja kolahti Katrin sääreen. Ilkeä palmun oksa taas tippui tuulessa suoraan Katri päähän. Kuului vai rysähdys, lippalakki lensi ja katri heilahti. Ihmettelin, että mitä ihmettä, kunnes huomasin 1,5 metrisen palmun maassa, joka oli tippunut suoraan Katria päin. Hyvä ettei kuitenkaan käynyt mitään, sillä palmut vaarallisia ja täällä kuolee joka vuosi noin 7 ihmistä siihen, että kookospähkinä tippuu niitä päähän. Kauhea tapa mennä.
Varsinaiset vesiputoukset paljastuivat meille kukkulan laelta kun olimme jättäneet hevosemme parkkiin. Näky oli sanoin kuvaamaton. Keskellä kukkulaista trooppista sademetsää näkyy limen virheä todella kaunis 150 metriä korkea vesiputous. Kävelimme vielä alas rinnettä ja ylitimme virtaavan joen kahlaten housut polvissa, jotta pääsisimme ihailemaan putousta aivan vierestä. ja sitä ihailtavaa siinä todella riitti!!!
Juha ja Katri
(laitamme matkakuvia pian)
Ainoa ongelma matkalla oli sen hitaus. Tien kunto oli huono ja siinä oli vähän väliä pieni ja suuri kuoppia. Isot kuopat olivat noin 1 metria pinta-alalta ja 0,5 metri syvyydeltä, joten pieni Kiamme olisi pudonnut niihin puoliksi. Matkan aika näimme kaksi maasturia, joilta oli mennyt rengas tai akseli tämmöiseen kuoppaan. Lisäksi tielle osui omituisia esteitä kuten kaatunut sokerilasti tai lauma lehmiä. Tähän soppaan kun lisätään paikalliset rallikuskit (ajoivat aika lujaa nimittäin) sekä kymmenittäin mopoja ja moottoripyöriä ohittamassa kaikilta puolilta, niin saadaan aikaan omituinen kaaos.
El Límoniin päästyämme palkkasimme paikallisen oppaan ja vuokrasimme hevoset päästäksemme vesiputouksille sademetsän sisään. Tämän jälkeen karautimme konit laukkaan ja lähdimme pientä polkua vesiputouksille. Matka kulki sademetsän läpi kapeita kivikkoja pitkin, kirkas vetisten jokien ylitse ja yli trooppisten kukkuloiden. Tunne ja matka oli aivan upea. Tunsimme olevamme oikeita tutkimusmatkailijoita. Tällä hetkellä kohde ei edes ollut erityisen suosittu, jonka johdosta siellä ei juurikaan ollut muita turisteja.
Ainoa ongelmamme matkalla olivat minun totaalinen ratsastustaidon puuttuminen, ilkeä palmunoksa sekä kilpailevat hevosemme. Katri pystyi ohjaamaan omaa hevosta, mutta minun meni itsepäisesti minne halusi mukaan lukien lehmien laudun sekä kalliokieleke (tässä alkoi vaiheessa alkoi jo vähän jännitää mitä se humma tekee). Kaiken lisäksi hevosemme kilpailivat koko ajan ja oma hevoseni alkoi puremaan Katrin hevosta aina, kun se ei päässyt kävelemään ensimmäisenä. Yhdellä kerralle se yritti purraa taas Katrin hevosta, kun oli vähän jäänyt, mutta hampaat menivät ohi ja kolahti Katrin sääreen. Ilkeä palmun oksa taas tippui tuulessa suoraan Katri päähän. Kuului vai rysähdys, lippalakki lensi ja katri heilahti. Ihmettelin, että mitä ihmettä, kunnes huomasin 1,5 metrisen palmun maassa, joka oli tippunut suoraan Katria päin. Hyvä ettei kuitenkaan käynyt mitään, sillä palmut vaarallisia ja täällä kuolee joka vuosi noin 7 ihmistä siihen, että kookospähkinä tippuu niitä päähän. Kauhea tapa mennä.
Varsinaiset vesiputoukset paljastuivat meille kukkulan laelta kun olimme jättäneet hevosemme parkkiin. Näky oli sanoin kuvaamaton. Keskellä kukkulaista trooppista sademetsää näkyy limen virheä todella kaunis 150 metriä korkea vesiputous. Kävelimme vielä alas rinnettä ja ylitimme virtaavan joen kahlaten housut polvissa, jotta pääsisimme ihailemaan putousta aivan vierestä. ja sitä ihailtavaa siinä todella riitti!!!
Juha ja Katri
(laitamme matkakuvia pian)
keskiviikko 13. kesäkuuta 2007
Nunna jai vessaan ja mummon laakkeet kentalle
Nyt on nautittu kuumuudesta nelja paivaa. Hiki virtaa jatkuvasti kuin vaatteet olisivat kayneet pahanhajuisessa pesussa. Maanantaina menimme laheiselle vuorelle, joka oli sademetsan ymparoima ja todella kaunis paikka. Pahaksi onneksemme kova ukkonen iski kun olimme vuoren huipuilla nauttimassa oluita. Ravintolan katolla oleva pronssinen jeesus sai useita salamaniskuja ja silmissa vain valahteli ja ilmassa kuului sahkonsirinaa. Aika mieleton kokemus.
Vuorelle matkalla eksyimme hieman reitilta kiitos huonon matkaoppaan ja paadyimme kavelemaan koyhan lahion kautta kaapelivaunulle. Lahi oli rakennettu kokonaan peltihokkeleista ja heratimme sen asukkaiden keskuudessa hyvin paljon hammennysta, koska taalla nakyy hyvin vahan valkoisia. Varsinkin hotellikeskusten ulkopuolella, koska ne ovat rakennettu omiksi aidatuiksi kaupungeiksi.
Toissa paivana otimme paikallisen elamysbussin paakaupunkiin Santo Domingoon. Kaupunki on noin pari miljoonan ihmisen keskus saarella. Paakaupungissa kierisimme vanhaa kaupunkia, maleconia, ja muita nahtavyyksia. Vanha kaupunki ja malecon eivat olleet erityisen hyvakuntoisia, mutta silti mielenkiintoisia. Ehdoton erikoisuus oli kolumbuksen tomut (yhdet niista) seka Los Tres ojos. Los Tres ojos on kolme puhdasvetistalampea suuressa luolassa keskella paakaupunkia. Paikka oli todella upea ja siella oli oma trooppinen miniilmasto, lepakoita, tippukivea ja lintuja. Paikka on ollut ennen alkukperaisasukkaiden Tainojen seremoniakeskus ja sen jalkeen sita on kaytetty useissa Tarzan elokuvissa.
Tanaan lepaamme rannalla ja huomenna yritamme jarjestaa bussin sademetsassa oleville vesiputoksille, joihin pitaa menna 2,5h hevosratsastuksella, koska sinne ei muuten paase. Pienemmilla busseissa ei ole kunnon aikatauluja eika tarkkoja reitteja ja kaikki tietomme perustuvat avuliaiden paikallisten suulliseen tietoon. Nain ollen ei ole aivan varmaa mihin oikein paadymme.
Ai niin. Nunna ja Mummo. Paluumatkalla Santo Domingosta bussissamme ollut Nunna taisi unohtua puolimatkassa vessaan, koska han matkusti samaan kaupunkiin kuin me, mutta viimeinen havaintomme hanesta oli se, kun han meni vessaan pysakilla. Lisaksi taalla on eras vanhusten matkaseurue (noin 80v), joilta hukkui kaikki matkalaukut lennolla tanne. Rouvat valitteli kovasti, etta meni vaatteet, kalsarit ja kaikki nitrot hukkaan. Koska lahikauppojen vaatevalikoiman on hyvin suppea ja kohdennettu rantalomailijoille, matkakohteesamme pyorii nyt useita mummoja todella varikkaat hawaia paidat paalla! Ei saisi tosin nauraa, kun on sydanlaakkeet karussa.
ps: Muistakaa jatkossa pakata kasimatkatavaroihin kaikki elintarkea, koska milloinkaan ei tieda mita kay!
Juha ja Katri
Vuorelle matkalla eksyimme hieman reitilta kiitos huonon matkaoppaan ja paadyimme kavelemaan koyhan lahion kautta kaapelivaunulle. Lahi oli rakennettu kokonaan peltihokkeleista ja heratimme sen asukkaiden keskuudessa hyvin paljon hammennysta, koska taalla nakyy hyvin vahan valkoisia. Varsinkin hotellikeskusten ulkopuolella, koska ne ovat rakennettu omiksi aidatuiksi kaupungeiksi.
Toissa paivana otimme paikallisen elamysbussin paakaupunkiin Santo Domingoon. Kaupunki on noin pari miljoonan ihmisen keskus saarella. Paakaupungissa kierisimme vanhaa kaupunkia, maleconia, ja muita nahtavyyksia. Vanha kaupunki ja malecon eivat olleet erityisen hyvakuntoisia, mutta silti mielenkiintoisia. Ehdoton erikoisuus oli kolumbuksen tomut (yhdet niista) seka Los Tres ojos. Los Tres ojos on kolme puhdasvetistalampea suuressa luolassa keskella paakaupunkia. Paikka oli todella upea ja siella oli oma trooppinen miniilmasto, lepakoita, tippukivea ja lintuja. Paikka on ollut ennen alkukperaisasukkaiden Tainojen seremoniakeskus ja sen jalkeen sita on kaytetty useissa Tarzan elokuvissa.
Tanaan lepaamme rannalla ja huomenna yritamme jarjestaa bussin sademetsassa oleville vesiputoksille, joihin pitaa menna 2,5h hevosratsastuksella, koska sinne ei muuten paase. Pienemmilla busseissa ei ole kunnon aikatauluja eika tarkkoja reitteja ja kaikki tietomme perustuvat avuliaiden paikallisten suulliseen tietoon. Nain ollen ei ole aivan varmaa mihin oikein paadymme.
Ai niin. Nunna ja Mummo. Paluumatkalla Santo Domingosta bussissamme ollut Nunna taisi unohtua puolimatkassa vessaan, koska han matkusti samaan kaupunkiin kuin me, mutta viimeinen havaintomme hanesta oli se, kun han meni vessaan pysakilla. Lisaksi taalla on eras vanhusten matkaseurue (noin 80v), joilta hukkui kaikki matkalaukut lennolla tanne. Rouvat valitteli kovasti, etta meni vaatteet, kalsarit ja kaikki nitrot hukkaan. Koska lahikauppojen vaatevalikoiman on hyvin suppea ja kohdennettu rantalomailijoille, matkakohteesamme pyorii nyt useita mummoja todella varikkaat hawaia paidat paalla! Ei saisi tosin nauraa, kun on sydanlaakkeet karussa.
ps: Muistakaa jatkossa pakata kasimatkatavaroihin kaikki elintarkea, koska milloinkaan ei tieda mita kay!
Juha ja Katri
sunnuntai 10. kesäkuuta 2007
Punaniskoja ja kaksi kalpeaa kavelijaa
Taalla ollaan Karibialla ja on muuten hieno saari. Aika koyha ja tahmainen mutta luonto on puhdasta, vedet kirkkaita ja aurinko kuuma. Huomenna matkaamme omatoimisesti Santo Domingoon joten pitaa pitaa Jupen uudesta aurikohatusta kiinni!
Yolla tosin herailimme kaameisiin disco jajjajajajajajja huutoihin. Vaikka hotelissamme tuskin kukaan puhuu espanjaa. luulen etta nain saadaan ihmiset (kanadalaiset ja amerikkalaiset) tajuamaan etta diso on auki. Rantaa on niin paljon kuin silma kantaa ja jatkuu viela siitakin eteenpain. Kavimme aamulla lenkilla ja sanoisin jajajaj. Ruoka on yllattavn hyvaa hotellissa ja mehua ja viina olisi riittamaiin tarjolla.
Aika halpa, ottaen huomioon etta samat matkat Suomesta maksaa 60 % enemman. eli ei juurikaan mitaan nyt kun kaytimme hyvaksemme kanadalaisen matka-alennuksen. Ajattelimme myos menna Kuubaan jos vain aika riittaa.
Nyt jaatelolle! ja tutustumaan sademetsaan ja suureen vuoreen!
Katri ja Juha
Yolla tosin herailimme kaameisiin disco jajjajajajajajja huutoihin. Vaikka hotelissamme tuskin kukaan puhuu espanjaa. luulen etta nain saadaan ihmiset (kanadalaiset ja amerikkalaiset) tajuamaan etta diso on auki. Rantaa on niin paljon kuin silma kantaa ja jatkuu viela siitakin eteenpain. Kavimme aamulla lenkilla ja sanoisin jajajaj. Ruoka on yllattavn hyvaa hotellissa ja mehua ja viina olisi riittamaiin tarjolla.
Aika halpa, ottaen huomioon etta samat matkat Suomesta maksaa 60 % enemman. eli ei juurikaan mitaan nyt kun kaytimme hyvaksemme kanadalaisen matka-alennuksen. Ajattelimme myos menna Kuubaan jos vain aika riittaa.
Nyt jaatelolle! ja tutustumaan sademetsaan ja suureen vuoreen!
Katri ja Juha
perjantai 8. kesäkuuta 2007
Man, wheelchair go on 80 km/h ride
Täällä aamu uutisissa oli tänään juttu kuinka pyörätuoli ja sen omistaja ovat jääneet kiinni rekan etupaneelin vahingossa. Liikennevaloissa pyörätuolipoika ylitti tietä, rekka oli niin korkea ettei huomannut pyörätuoli ja valui pikkuhiljaa eteenpäin. Pyörätuoli napsahti takametalleistaan kiinni kun poika yritti karkuun, rekka ei huomannut ja kiihdytteli motarille jotain 80. Ajeli siellä sitten aikansa kunnes rekka pysäytettiin ja poika joka oli pyörätuolissa vapautettiin.
Tämä maa ei ole todellinen. Aion kieltää pyörätuoli isältäni kulkemisen sillä vekottimella.
Katri ja Juha
Äiti, luetutatko tuon isällä!
Tämä maa ei ole todellinen. Aion kieltää pyörätuoli isältäni kulkemisen sillä vekottimella.
Katri ja Juha
Äiti, luetutatko tuon isällä!
torstai 7. kesäkuuta 2007
Haastattelu, paikka 1 kierros 2
Tänään tuli taas pikakutsu ensimmäisen puhelinhaastattelun jatkohaastatteluun. Menin paikalle luonnollisesti tummassa puvussa edustavan näköisenä. Yritys oli amerikkalainen pienehkö (200 henkeä) mobiiliohjelmisto talo. Minut otti vastaan nuori HR-managerin äitiyslomasijainen, joka ensimmäiseksi sanoi, että tulit puku päällä. Ilmeisesti täällä ei ole tapa olla edustava haastatteluissa, koska hän ja aulaemännän ihmetys oli suuri ja heillä oli lötköfarkut päällä. Hr-manager haastatteli minua vähän aikaa ja selkeytin hänelle miten Kanadassa haetaan työlupia, koska ei tätä osannut. Olisin odottanut hänen tosin, että olisi edes vaivautunut selvittämään tämmöiset asiat nopeasti. Aikaa puhelinhaastattelusta oli kuitenkin 2 viikkoa.
Tämän jälkeen minut johdatettiin neukkariin, joka sijaitsi yrityksen koodariluolan suulla. Paikan esimies saapui sitten haastattelemaan minua kulahtaneessa keltaisessa t-paidassa ja löysissä farkuissa. Kaveri oli ihan järkevän oloinen ja kohtuullisen osaavakin, vaikka vaatteiden edustavuus oli toista. Hänen avuksi tuli pian toinen luolan asukas samanlaisessa varustuksessa. Tämä intermediate osaaja oli hyvin hermostunut enkä oikein sanut hänestä selkoa. Paikan esimies sanoi, että kaveri hermostuu aina kun on kokeneempia kandidaatteja: "he get's a bit nervous with senior candidates".
Tämän jälkeen haastattelua html, xml, ja mobiilipalveluiden kehittämisestä kestikin yli tunnin, jonka aikana opetin kavereille miten profileria käytetään eclipsessä, miksi apache kannattaa välillä laittaa tomcatin eteen ja miksi/miten Java sertifikaatteja kannattaa suorittaa. Lopulta tein pari pientä java tehtävää moniperinnästä, sorttauksesta, funktioiden kutsujärjestyksestä ja testien suunnittelusta, mutta niiden oikeellisuudesta en mene takuuseen.
Mitä tästä siis opimme? Jos pidät työhaastatteluita, niin laita puku päällä tai haastateltavalle voi jäädä kumma kuva yrityksestänne. Luulisin amerikkalaisen yrityksen tajuavan vähän edustavuuden ja myymisen päälle. Lisäksi opimme, että "Canadian Experience" on yhtä tyhjän kanssa ja taso täällä on aika keskinkertaista isoissakin firmoissa. Ihme on, jos täältä ei töitä löydy, kunhan vain haastatteluihin pääsee.
- Juha
Tämän jälkeen minut johdatettiin neukkariin, joka sijaitsi yrityksen koodariluolan suulla. Paikan esimies saapui sitten haastattelemaan minua kulahtaneessa keltaisessa t-paidassa ja löysissä farkuissa. Kaveri oli ihan järkevän oloinen ja kohtuullisen osaavakin, vaikka vaatteiden edustavuus oli toista. Hänen avuksi tuli pian toinen luolan asukas samanlaisessa varustuksessa. Tämä intermediate osaaja oli hyvin hermostunut enkä oikein sanut hänestä selkoa. Paikan esimies sanoi, että kaveri hermostuu aina kun on kokeneempia kandidaatteja: "he get's a bit nervous with senior candidates".
Tämän jälkeen haastattelua html, xml, ja mobiilipalveluiden kehittämisestä kestikin yli tunnin, jonka aikana opetin kavereille miten profileria käytetään eclipsessä, miksi apache kannattaa välillä laittaa tomcatin eteen ja miksi/miten Java sertifikaatteja kannattaa suorittaa. Lopulta tein pari pientä java tehtävää moniperinnästä, sorttauksesta, funktioiden kutsujärjestyksestä ja testien suunnittelusta, mutta niiden oikeellisuudesta en mene takuuseen.
Mitä tästä siis opimme? Jos pidät työhaastatteluita, niin laita puku päällä tai haastateltavalle voi jäädä kumma kuva yrityksestänne. Luulisin amerikkalaisen yrityksen tajuavan vähän edustavuuden ja myymisen päälle. Lisäksi opimme, että "Canadian Experience" on yhtä tyhjän kanssa ja taso täällä on aika keskinkertaista isoissakin firmoissa. Ihme on, jos täältä ei töitä löydy, kunhan vain haastatteluihin pääsee.
- Juha
tiistai 5. kesäkuuta 2007
Hurrikaanin metsästäjät
Olemme täysin tylsistyneet Torontoon, joten tarvitsimme jotain virikkeitä. Mikä olisikaan parempi virike kuin paljon puhutut hurrikaanit Karibialla. Tästä johtuen päätimme buukata viikon matkan Dominikaaniseen Tasavaltaan katsomaan, joskos sieltä löytyisi pari puhuria. Lähdemme siis perjantai yönä puerto platan rantakohteeseen ja jos ensi viikolla Karibialle iskee uusi Katrina-hurrikaani, niin kannattaa ilmoittaa ulkoministeriöön, että siellä on pari hullua tarkkailemassa sitä kiikarit ojossa.
Ei vaineskaan, jätämme kiikarit kotiin, vaikka lähdemme kyllä ensi perjantaina Dominikaaniseen Tasavaltaan viikon all inclusive 4-star hotel pakettimatkalle hintaan 520 euroa sisältäen kaiken. Tämä kaikki tarkoittaa ruuat, juomat (+myös alkoholi :)), ratsastusta, sukellustunteja, snorklausta, tennistä ja kaikkea muuta aktiviteettiä. Valitettavasti hurrikaanien ja saden kauden alun johdosta tämä ei ole paras aika vierailla Karibialla, mutta eipä hintakaan ollut paha ja päivisin on kaikesta huolimatta tasainen 30 astetta lämmintä. Viva la Republica Dominicana!
Ei vaineskaan, jätämme kiikarit kotiin, vaikka lähdemme kyllä ensi perjantaina Dominikaaniseen Tasavaltaan viikon all inclusive 4-star hotel pakettimatkalle hintaan 520 euroa sisältäen kaiken. Tämä kaikki tarkoittaa ruuat, juomat (+myös alkoholi :)), ratsastusta, sukellustunteja, snorklausta, tennistä ja kaikkea muuta aktiviteettiä. Valitettavasti hurrikaanien ja saden kauden alun johdosta tämä ei ole paras aika vierailla Karibialla, mutta eipä hintakaan ollut paha ja päivisin on kaikesta huolimatta tasainen 30 astetta lämmintä. Viva la Republica Dominicana!
perjantai 1. kesäkuuta 2007
Ja lisää...
Jupen työhaastattelu meni ihan hyvin. Toiseen rundiin tulee kutsu viikon sisällä jos he päättävät valita jupen toiselle kierrokselle.
Joten äkkilähdöt eivät nyt ole oikea valinta meille. Sellaisiakin on katseltu. Arvatkaas mitä? Myös minä sain kutsun töihin! Vapaaehtoismeiningissä mutta kuitenkin. Voi ehkä jäädä käymättä...voih!
Katri
Hyvää viikonloppua kaikille!
Joten äkkilähdöt eivät nyt ole oikea valinta meille. Sellaisiakin on katseltu. Arvatkaas mitä? Myös minä sain kutsun töihin! Vapaaehtoismeiningissä mutta kuitenkin. Voi ehkä jäädä käymättä...voih!
Katri
Hyvää viikonloppua kaikille!
Kuinkas sitten kävinkään...
Kuten sanoimme edellisessä kirjoituksessa, puhelin varmasti alkaa soimaan. Just. Jupelle kilahti välittömästi puhelinhaastattelu täksi aamuksi ja nyt sitten ollaan jo matkalla pilvenpiirtäjään työhaastattellun. Tänään 1.30 p.m. postaamme illalla kuinka se meni. Nopeaa toimintaa ainakin.
K ja Juha joka tulostaa juuri CV:tään
K ja Juha joka tulostaa juuri CV:tään
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)