El Límon on pieni kaupunki Samanan niemimaalla Dominikaanisessa tasavallassa, jossa sijaitsee upea vihreä vesiputous. Sinne päästäksemme vuokrasimme keskiviikkona pienen auton ja ajoimme aamusta alkaen neljä tuntia saaren läpi. Matka itsessään oli jo vaivan arvoinen, sillä maisemat matkalla olivat todella upeat. Asvaltoitu pienitie puikkelehti pitkin palmuisia kultaisia hiekkarantoja, meni läpi sademetsäisten laaksojen, ohitti valkoisia kallionkielekkeitä ja pieniä paikallisia hökkelikyliä ja ylitti kukkuloita, joista näkyi upea turkoosimeri ja lisää kultaista hiekkarantaa.
Ainoa ongelma matkalla oli sen hitaus. Tien kunto oli huono ja siinä oli vähän väliä pieni ja suuri kuoppia. Isot kuopat olivat noin 1 metria pinta-alalta ja 0,5 metri syvyydeltä, joten pieni Kiamme olisi pudonnut niihin puoliksi. Matkan aika näimme kaksi maasturia, joilta oli mennyt rengas tai akseli tämmöiseen kuoppaan. Lisäksi tielle osui omituisia esteitä kuten kaatunut sokerilasti tai lauma lehmiä. Tähän soppaan kun lisätään paikalliset rallikuskit (ajoivat aika lujaa nimittäin) sekä kymmenittäin mopoja ja moottoripyöriä ohittamassa kaikilta puolilta, niin saadaan aikaan omituinen kaaos.
El Límoniin päästyämme palkkasimme paikallisen oppaan ja vuokrasimme hevoset päästäksemme vesiputouksille sademetsän sisään. Tämän jälkeen karautimme konit laukkaan ja lähdimme pientä polkua vesiputouksille. Matka kulki sademetsän läpi kapeita kivikkoja pitkin, kirkas vetisten jokien ylitse ja yli trooppisten kukkuloiden. Tunne ja matka oli aivan upea. Tunsimme olevamme oikeita tutkimusmatkailijoita. Tällä hetkellä kohde ei edes ollut erityisen suosittu, jonka johdosta siellä ei juurikaan ollut muita turisteja.
Ainoa ongelmamme matkalla olivat minun totaalinen ratsastustaidon puuttuminen, ilkeä palmunoksa sekä kilpailevat hevosemme. Katri pystyi ohjaamaan omaa hevosta, mutta minun meni itsepäisesti minne halusi mukaan lukien lehmien laudun sekä kalliokieleke (tässä alkoi vaiheessa alkoi jo vähän jännitää mitä se humma tekee). Kaiken lisäksi hevosemme kilpailivat koko ajan ja oma hevoseni alkoi puremaan Katrin hevosta aina, kun se ei päässyt kävelemään ensimmäisenä. Yhdellä kerralle se yritti purraa taas Katrin hevosta, kun oli vähän jäänyt, mutta hampaat menivät ohi ja kolahti Katrin sääreen. Ilkeä palmun oksa taas tippui tuulessa suoraan Katri päähän. Kuului vai rysähdys, lippalakki lensi ja katri heilahti. Ihmettelin, että mitä ihmettä, kunnes huomasin 1,5 metrisen palmun maassa, joka oli tippunut suoraan Katria päin. Hyvä ettei kuitenkaan käynyt mitään, sillä palmut vaarallisia ja täällä kuolee joka vuosi noin 7 ihmistä siihen, että kookospähkinä tippuu niitä päähän. Kauhea tapa mennä.
Varsinaiset vesiputoukset paljastuivat meille kukkulan laelta kun olimme jättäneet hevosemme parkkiin. Näky oli sanoin kuvaamaton. Keskellä kukkulaista trooppista sademetsää näkyy limen virheä todella kaunis 150 metriä korkea vesiputous. Kävelimme vielä alas rinnettä ja ylitimme virtaavan joen kahlaten housut polvissa, jotta pääsisimme ihailemaan putousta aivan vierestä. ja sitä ihailtavaa siinä todella riitti!!!
Juha ja Katri
(laitamme matkakuvia pian)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti