Niin ja kaikille tietämättömille tiedoksi. Vuokrasopimuksemme täällä tulee nyt umpeen ja koska olemme saaneet tästä paikasta tarpeeksi niin palaamme Suomeen 24. heinäkuuta lennoilla.
Juha & Katri
lauantai 21. heinäkuuta 2007
New York - Lake Huron
Teimme lyhyen road tripin New Yorkkiin Katrin äidin ja serkun kanssa. Viiden päivän aikana tuli istuttua autossa 2200km eli nyt persaukset rakoilla ja puhki. Ajoimme Buffalossa rajan yli jenkkeihin ja heti ensimmäisessä tienvarsi kahvilassa saimme suuren itsetunnon kohennuksen, kun kaikki muut olivat 30-80 kg meitä isompia. Pitää kyllä sanoa, että valtaosa väestöstä matkan varrella oli aivan järkyttävän kokoisia, ihan pahaa teki katsoa kuinka iso ja huonovointisia ihmiset olivat.
Itse New York oli todella iso ja upea. Manhattan yllätti meidät koollaan ja suuretkin pilvenpiirtäjät näyttivät pieniltä, koska niitä oli niin paljon. Minulle tuli New Yorkista mieleen aivan Lontoon, sillä tunnelma ja miljöö on hyvin samanlaista. Näin ainakin muistelen Lontoon olevan. New Yorkissa kiersimme kaikki pakolliset paikat pikavauhtia: Ground Zero, Vapauden Patsas, Modern Art Museum, Empire State Builiding, Chrysler building, Wall Street, Grand Central Station, Time Square etc...
Kuuluisia rakennuksia ja tutun näköisiä kulmia tuntui New Yorkissa vain riittävän, kun täällä Torontossa niitä saa oikein hakea. Oikeastaan ainoa pettymys New Yorkissa oli vapauden patsas, jonka olen kuvitellut olevan jättimäisen iso, mutta sehän olikin hyvin pieni (50 metriä).
Paluumatkalla eksyimme maaseudulla sijaitsevaa kauhukylään, jossa surmataan varmasti kaikki sinne eksyvät yön yli turistit. Kylä näytti ränsistyneeltä ja puolikuolleelta sekä keskellä kylää oli ruosteinen pieni terässilta, joka loi aavemaisen tunnelman. Sitten kaupungin nuoret uroot olivat tien varressa keikkutuoleissa istumassa varjossa ja juomassa bissejään. Tämän lisäksi kaupungin ravintolan väki hymyile sellaisella virneellä, että meille tarjoiltu liha oli peräisin edellisestä kaupunkiin eksyneestä turistista. Oli niin pelottavaa, että kaasutettiin äkkiä vain karkuun.
Palasimme Torontoon päivän etuajassa, kun päädyimme ajamaan 800km putkeen New Yorkista kotiin. Ylinmääräisen päivän käytimme lyhyeen 600km ajeluun Kanadan maaseudulla. Tämäkin rekiretki osoittautui todella mielenkiintoiseksi, koska eksyimme vahingossa Amish seudulle. Ihmetys oli kumma, kun vastaan tuli päätiellä hevoskärryt ja pappa 1700 luvun asussa ja ray banin pokat päässä. Todella omituista. Amish seutua jatkuikin sitten pitkään ja vähän väliä vastaan tuli hevostiloja ja kärryjä, joissa ei ollut mitään teknologiaa käytössä. Ilmeisesti Ontariossa on iso amish yhteisö. Tämän lisäksi törmäsimme intiaanireservaattiin ja kävimme katsomassa Lake Huronin hiekkarannat. Lake Huron oli todella kauniin näköinen ja järvi oli kirkkaan sininen ja turkoosi kuin Kuuban meri.
- Juha & Katri
Itse New York oli todella iso ja upea. Manhattan yllätti meidät koollaan ja suuretkin pilvenpiirtäjät näyttivät pieniltä, koska niitä oli niin paljon. Minulle tuli New Yorkista mieleen aivan Lontoon, sillä tunnelma ja miljöö on hyvin samanlaista. Näin ainakin muistelen Lontoon olevan. New Yorkissa kiersimme kaikki pakolliset paikat pikavauhtia: Ground Zero, Vapauden Patsas, Modern Art Museum, Empire State Builiding, Chrysler building, Wall Street, Grand Central Station, Time Square etc...
Kuuluisia rakennuksia ja tutun näköisiä kulmia tuntui New Yorkissa vain riittävän, kun täällä Torontossa niitä saa oikein hakea. Oikeastaan ainoa pettymys New Yorkissa oli vapauden patsas, jonka olen kuvitellut olevan jättimäisen iso, mutta sehän olikin hyvin pieni (50 metriä).
Paluumatkalla eksyimme maaseudulla sijaitsevaa kauhukylään, jossa surmataan varmasti kaikki sinne eksyvät yön yli turistit. Kylä näytti ränsistyneeltä ja puolikuolleelta sekä keskellä kylää oli ruosteinen pieni terässilta, joka loi aavemaisen tunnelman. Sitten kaupungin nuoret uroot olivat tien varressa keikkutuoleissa istumassa varjossa ja juomassa bissejään. Tämän lisäksi kaupungin ravintolan väki hymyile sellaisella virneellä, että meille tarjoiltu liha oli peräisin edellisestä kaupunkiin eksyneestä turistista. Oli niin pelottavaa, että kaasutettiin äkkiä vain karkuun.
Palasimme Torontoon päivän etuajassa, kun päädyimme ajamaan 800km putkeen New Yorkista kotiin. Ylinmääräisen päivän käytimme lyhyeen 600km ajeluun Kanadan maaseudulla. Tämäkin rekiretki osoittautui todella mielenkiintoiseksi, koska eksyimme vahingossa Amish seudulle. Ihmetys oli kumma, kun vastaan tuli päätiellä hevoskärryt ja pappa 1700 luvun asussa ja ray banin pokat päässä. Todella omituista. Amish seutua jatkuikin sitten pitkään ja vähän väliä vastaan tuli hevostiloja ja kärryjä, joissa ei ollut mitään teknologiaa käytössä. Ilmeisesti Ontariossa on iso amish yhteisö. Tämän lisäksi törmäsimme intiaanireservaattiin ja kävimme katsomassa Lake Huronin hiekkarannat. Lake Huron oli todella kauniin näköinen ja järvi oli kirkkaan sininen ja turkoosi kuin Kuuban meri.
- Juha & Katri
sunnuntai 15. heinäkuuta 2007
Kuuba - Matka Pinar del Rioon
Havannan tutkimisen lisäksi halusin ehdottomasti nähdä myös Kuuban maaseutua ja luontoa, jonka johdosta päätimme vuokrata päiväksi auton ja ajaa Vinales katsomaan tippukiviluolia, vesiputouksia sekä kalliomaalauksia. Auton vuokra oli yksi elämäni kalleimmista, sillä pienestä kärpästä sai maksaa $100 päivä sisältäen 35 litraa bensaa, joista tosin 15 litraa oli omituisesti kuitenkin haihtunut.
Rental agency: "Then you have to pay the full tank of gas that is 35 litres"
Juha: "Ok, then the tank is full and I will return it empty"
Rental agency: "Oh no. The tank is not full. There is only half tank."
Juha: ????
Kaikesta säädöstä huolimatta saimme kuitenkin auton ja suunnistimme autolla Havannan läpi kohti länttä. Yritin ostaa matkalle mukaan autokarttaa, mutta tällaista ei löytynyt, joten jouduimme lähtemään arpomaan reittiä matkaoppaan kartalla, jossa oli vain suurimmat tiet merkitty. Epäonneksemme ajoimme heti harhaan Havannassa ja suuri epätoivo alkoi jo vallata mieltä, kunnes muistin Kuubalaisen kyyditsemisperinteen. Kaikki paikalliset autoilijat ottavat samaan suuntaan menijöitä kyytiin auto-, bussi ja kulkuneuvopulan takia. Tämän perinteen turvin päätimme napata kyytiin ensimmäisen samaan suuntaa menevän kyytiä etsivän Kuubalaisen. Turvallisuus syistä päätimme ottaa kyytiin vain yksinmatkustavia naisia, koska arvelimme heidän olevan epätodennäköisemmin ryöstömurhaajia.
Ensimmäinen kyytiläinen hyppäsikin heti seuraavissa valoissa meidän kyytiin ja veimme häntä muutaman korttelin, jonka jälkeen hän neuvoi meille jatkosuunnan. Toisella kerralla tärppäsikin jack pot ja kyytiimme tuli koko matkan samaan suuntaan menevä 35 vuotias mukavaksi osoittautuva Kuubalaisnainen. Naisen opastuksella pääsimme hetkessä moottoritielle ja matkamme kohti vinalesta pääsi vauhtiin.
Matkan aikana kuubalaisnainen, joka paljastui maa-ja metsätalousmaisteriksi, kertoi meille, että vinalesissa on dengua-kuumetta ja että sinne ei kannata mennä jos ei halua ottaa riskiä verenoksentamisesta ja suurista kivuista ja hallusinaatioista. Sen sijaan nainen kertoi, että hän voi vastineeksi kyydistä viedä meidät kotiinsa, tarjota kahvia sekä näyttää meille kotikaupunkinsa pinar del rion ja työpaikkansa tupakkatehtaalla. Kun huomasin hyttyskarkoitteen jääneen hotellin pöydälle, valinta kuumeriskin ja tupakkaplantaasin välillä oli helppo.
Sitten köröttelimme aivan uskomattoman upean ja puhtaan maaseudun läpi Pinar del rioon keskustellennen espanjaksi kuubasta, tupakasta, suomen oloista ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Pinar del riossa nainen vei meidät kotiinsa ja tarjosi aivan uskomattoman hyvää kahvia sillä aikaa kun me heitimme juttua urheilusta hänen miehensä pyörätuolissa olevan sedän kanssa. Tämän jälkeen nainen opasti meidät ilmeisesti kuuluisalle tupakkaplantaasille kaupungin ulkopuolella (Robaina), jossa meille esiteltiin sikarien valmistusprosessi sekä meille käärittiin paikan päällä ehta sormenpaksuinen kuubalainen sikari käsin. Lopuksi tapasimme sikarimerkin perustajan, joka on ilmeisesti kuuluisa jehu, koska kanadalaiset sikaniskaturistit maksoivat useita kymppejä hänen tapaamisestaan ja sikaritilalla vierailusta. Lisäksi hänestä puhuttiin nimillä "the man in cigars" ja "he is the man" käsitteillä. No tiedä tuota....
Tupakkaplantaasilta palattaessa nainen myi meille vielä puoli kiloa tummaksi paahdettua ohentamaton kahvia (joka paljastui Kanadassa aivan uskomattoman hyväksi) sekä 25 kappaletta peukalonpaksuisia 20cm pitkiä Cohiba sikareita 60 dollarilla. Sikareissa on viralliset leimat ja merkit, mutta siitä huolimatta ne eivät ole todennäköisesti aitoja Cohiboita, koska ko merkkiä väärennetään Kuubassa todella paljon. Tupakkatehtaiden työntekijät nimittäin saavat usein palkaksi myös sikarinlehtiä, joista he käärivät käsin sikareita, joita Kuubassa myydään taidokkaasti väärennettyinä cohiboina, koska tämä on tunnetuin merkki maailmalla. Näiden väärennettyjen sikareiden laatu ei vastaa aivan cohiban todellista laatua, mutta usein ne silti pieksevät mennen tullen teollisesti tehdyt länsimaiset sikarit maussaan ja aromissaan (tekee oikein sääliksi katsoa sikareita, kun ei polta enää...).
Lopuksi tiputimme naisen kotiinsa lähelle ja hän opasti meille läheisen ravintolan, josta saimme hyvän lounaan kahdelle 10 dollarilla, mikä on Kuubassa halpa hinta. Sattumalta ravintolaan tuli meidän jälkeen kaksi turistia, jotka näimme jo pitkältä suomalaisiksi. Heidän istahtaessaan viereiseen pöytään nainen paljastui kymppiuutisten juontajaksi, joka oli miehensä kanssa omatoimimatkalla Kuubassa. Ihmetys oli molemminpuolinen suuri, koska Suomesta ei kesällä Kuubaan tehdä juurikaan matkoja.
Ruuan jälkeen suunnistimme takaisin kohti Havannaan. Matkalla teimme pienen välietapin Soroa pieneen kaupunkiin, jossa oli kuulemma pieni vesiputous. Valitettavati tuhlasimme kaikki rahat sikareihin ja kahviin jo Pinar del Riossa, jonka johdosta meillä oli Soroaan saavuttaessa enää pari dollaria jäljellä. Koska Kuubassa ei ole juuri pankkeja ja automaatteja missään eikä luottokortilla myöskään oikeastaan voi maksaa missään, niin jouduimme ongelmallisen tilanteen eteen kuin vesiputouksen parkkimaksu oli dollarin ja sisäänpääsy 4 dollaria.
Koska rahamme riitti vain parkkimaksuun ja samalta parkkipaikalta johti polku ylös pienellä sademetsän vuoraaman vuoren huipulla olevalle näköalatasanteelle, maksoimme maksun ja suuntasimme kohti vuoren huippua. Noin 25 minuutin nousu kapeaa sateen syömään polkua pitkin läpi sademetsän johti vuoren päälle aivan upealle näköalatasanteelle, josta näki ylitasaisen kuuban maaseudun. Polun varrella näimme myös Kuuban luontokappaleita omituisia muurahais- ja mehiläispesiä, käärmeen, liskoja, lintuja sekä kuulimme lukuisia sirkkoja ja lintuja ilman yhtään ihmisen ääntä. Nousu sademetsä läpi oli niin upea, että näkymä vuorelta niin tavaton, että sen ansiosta Kuuba nousi sen ansiosta yhdeksi upeimmista maista missä olen ollut, vaikka emme nähneetkään matkan aikana kuin pienen osan maan uskomattoman upeasta ja puhtaasta luonnosta.
Vuorelta palatessamme päätimme koittaa pummata pääsyä vesiputouksille kaikilla lopuilla rahoillamme. Hyväksi onneksemme Katrin onnistuikin säälin ja epätoivon turvin vakuuttamaan virkailijan päästämään meidät katsomaan vesiputousta 70 sentillä ja 20 paikallisella pesolla. Itse vesiputous ei ollut maailman isoin eikä vakuuttavin, mutta siitä huolimatta se oli hyvin kaunis ja tarjosi upeat puitteet uimiseen ja kylpemiseen. Valitettavasti virkailija ei päästynyt meitä vajaalla pääsymaksulla uimaan, jonka johdosta tämä ilo jäi meiltä kokematta. Siitä huolimatta automatkamme Pinar del Rioon oli todella upea kokemus Kuuban maaseudun läpi ja teimme yhden uuden kuubalaisen ystävän.
Rental agency: "Then you have to pay the full tank of gas that is 35 litres"
Juha: "Ok, then the tank is full and I will return it empty"
Rental agency: "Oh no. The tank is not full. There is only half tank."
Juha: ????
Kaikesta säädöstä huolimatta saimme kuitenkin auton ja suunnistimme autolla Havannan läpi kohti länttä. Yritin ostaa matkalle mukaan autokarttaa, mutta tällaista ei löytynyt, joten jouduimme lähtemään arpomaan reittiä matkaoppaan kartalla, jossa oli vain suurimmat tiet merkitty. Epäonneksemme ajoimme heti harhaan Havannassa ja suuri epätoivo alkoi jo vallata mieltä, kunnes muistin Kuubalaisen kyyditsemisperinteen. Kaikki paikalliset autoilijat ottavat samaan suuntaan menijöitä kyytiin auto-, bussi ja kulkuneuvopulan takia. Tämän perinteen turvin päätimme napata kyytiin ensimmäisen samaan suuntaa menevän kyytiä etsivän Kuubalaisen. Turvallisuus syistä päätimme ottaa kyytiin vain yksinmatkustavia naisia, koska arvelimme heidän olevan epätodennäköisemmin ryöstömurhaajia.
Ensimmäinen kyytiläinen hyppäsikin heti seuraavissa valoissa meidän kyytiin ja veimme häntä muutaman korttelin, jonka jälkeen hän neuvoi meille jatkosuunnan. Toisella kerralla tärppäsikin jack pot ja kyytiimme tuli koko matkan samaan suuntaan menevä 35 vuotias mukavaksi osoittautuva Kuubalaisnainen. Naisen opastuksella pääsimme hetkessä moottoritielle ja matkamme kohti vinalesta pääsi vauhtiin.
Matkan aikana kuubalaisnainen, joka paljastui maa-ja metsätalousmaisteriksi, kertoi meille, että vinalesissa on dengua-kuumetta ja että sinne ei kannata mennä jos ei halua ottaa riskiä verenoksentamisesta ja suurista kivuista ja hallusinaatioista. Sen sijaan nainen kertoi, että hän voi vastineeksi kyydistä viedä meidät kotiinsa, tarjota kahvia sekä näyttää meille kotikaupunkinsa pinar del rion ja työpaikkansa tupakkatehtaalla. Kun huomasin hyttyskarkoitteen jääneen hotellin pöydälle, valinta kuumeriskin ja tupakkaplantaasin välillä oli helppo.
Sitten köröttelimme aivan uskomattoman upean ja puhtaan maaseudun läpi Pinar del rioon keskustellennen espanjaksi kuubasta, tupakasta, suomen oloista ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Pinar del riossa nainen vei meidät kotiinsa ja tarjosi aivan uskomattoman hyvää kahvia sillä aikaa kun me heitimme juttua urheilusta hänen miehensä pyörätuolissa olevan sedän kanssa. Tämän jälkeen nainen opasti meidät ilmeisesti kuuluisalle tupakkaplantaasille kaupungin ulkopuolella (Robaina), jossa meille esiteltiin sikarien valmistusprosessi sekä meille käärittiin paikan päällä ehta sormenpaksuinen kuubalainen sikari käsin. Lopuksi tapasimme sikarimerkin perustajan, joka on ilmeisesti kuuluisa jehu, koska kanadalaiset sikaniskaturistit maksoivat useita kymppejä hänen tapaamisestaan ja sikaritilalla vierailusta. Lisäksi hänestä puhuttiin nimillä "the man in cigars" ja "he is the man" käsitteillä. No tiedä tuota....
Tupakkaplantaasilta palattaessa nainen myi meille vielä puoli kiloa tummaksi paahdettua ohentamaton kahvia (joka paljastui Kanadassa aivan uskomattoman hyväksi) sekä 25 kappaletta peukalonpaksuisia 20cm pitkiä Cohiba sikareita 60 dollarilla. Sikareissa on viralliset leimat ja merkit, mutta siitä huolimatta ne eivät ole todennäköisesti aitoja Cohiboita, koska ko merkkiä väärennetään Kuubassa todella paljon. Tupakkatehtaiden työntekijät nimittäin saavat usein palkaksi myös sikarinlehtiä, joista he käärivät käsin sikareita, joita Kuubassa myydään taidokkaasti väärennettyinä cohiboina, koska tämä on tunnetuin merkki maailmalla. Näiden väärennettyjen sikareiden laatu ei vastaa aivan cohiban todellista laatua, mutta usein ne silti pieksevät mennen tullen teollisesti tehdyt länsimaiset sikarit maussaan ja aromissaan (tekee oikein sääliksi katsoa sikareita, kun ei polta enää...).
Lopuksi tiputimme naisen kotiinsa lähelle ja hän opasti meille läheisen ravintolan, josta saimme hyvän lounaan kahdelle 10 dollarilla, mikä on Kuubassa halpa hinta. Sattumalta ravintolaan tuli meidän jälkeen kaksi turistia, jotka näimme jo pitkältä suomalaisiksi. Heidän istahtaessaan viereiseen pöytään nainen paljastui kymppiuutisten juontajaksi, joka oli miehensä kanssa omatoimimatkalla Kuubassa. Ihmetys oli molemminpuolinen suuri, koska Suomesta ei kesällä Kuubaan tehdä juurikaan matkoja.
Ruuan jälkeen suunnistimme takaisin kohti Havannaan. Matkalla teimme pienen välietapin Soroa pieneen kaupunkiin, jossa oli kuulemma pieni vesiputous. Valitettavati tuhlasimme kaikki rahat sikareihin ja kahviin jo Pinar del Riossa, jonka johdosta meillä oli Soroaan saavuttaessa enää pari dollaria jäljellä. Koska Kuubassa ei ole juuri pankkeja ja automaatteja missään eikä luottokortilla myöskään oikeastaan voi maksaa missään, niin jouduimme ongelmallisen tilanteen eteen kuin vesiputouksen parkkimaksu oli dollarin ja sisäänpääsy 4 dollaria.
Koska rahamme riitti vain parkkimaksuun ja samalta parkkipaikalta johti polku ylös pienellä sademetsän vuoraaman vuoren huipulla olevalle näköalatasanteelle, maksoimme maksun ja suuntasimme kohti vuoren huippua. Noin 25 minuutin nousu kapeaa sateen syömään polkua pitkin läpi sademetsän johti vuoren päälle aivan upealle näköalatasanteelle, josta näki ylitasaisen kuuban maaseudun. Polun varrella näimme myös Kuuban luontokappaleita omituisia muurahais- ja mehiläispesiä, käärmeen, liskoja, lintuja sekä kuulimme lukuisia sirkkoja ja lintuja ilman yhtään ihmisen ääntä. Nousu sademetsä läpi oli niin upea, että näkymä vuorelta niin tavaton, että sen ansiosta Kuuba nousi sen ansiosta yhdeksi upeimmista maista missä olen ollut, vaikka emme nähneetkään matkan aikana kuin pienen osan maan uskomattoman upeasta ja puhtaasta luonnosta.
Vuorelta palatessamme päätimme koittaa pummata pääsyä vesiputouksille kaikilla lopuilla rahoillamme. Hyväksi onneksemme Katrin onnistuikin säälin ja epätoivon turvin vakuuttamaan virkailijan päästämään meidät katsomaan vesiputousta 70 sentillä ja 20 paikallisella pesolla. Itse vesiputous ei ollut maailman isoin eikä vakuuttavin, mutta siitä huolimatta se oli hyvin kaunis ja tarjosi upeat puitteet uimiseen ja kylpemiseen. Valitettavasti virkailija ei päästynyt meitä vajaalla pääsymaksulla uimaan, jonka johdosta tämä ilo jäi meiltä kokematta. Siitä huolimatta automatkamme Pinar del Rioon oli todella upea kokemus Kuuban maaseudun läpi ja teimme yhden uuden kuubalaisen ystävän.
Kuuba - Havanna
Kaikki Kuubassa vierailleet ovat kehuneet paikkaa maasta taivaisiin, jonka johdosta minun oli pakko käyttää hyväksi tilaisuus matka tarkastamaan paikka. Ja suurista ennakkoluuloista huolimatta Kuuba sekä Havanna osoittautuvatkin odotukset ylittäväksi aivan uskomattomiksi paikoiksi!
Vietimme viikon 20km Havannan itäpuolella olevassa rantakohteessa Play del Este:ssä, josta pääsimme bussilla päivittäin Havannaan. Play del Este on huippusuosittu 50km pitkä hiekkaranta, joka täyttyy paikallisista viikonloppuisin. Kuuban hiekkarannat eroavat monesta muusta paikasta puhtaudellaan, hienommalla hiekallaan, ja oikeasti turkoosilla hyvin puhtaalla kirkaalla merellä. Meri siitä hassu, että siinä on myös elämää, sillä aamuisin vedessä oli tuhansia pieniä meduusoja, isompia meduusoja sekä kaloja sekä ranta oli täynnä rapuja ja pieniä liskoja. Vaikka ranta oli upea, niin emme viihtyneet siinä tuntia pari kauempaa per päivä, koska Havannassa oli niin paljon muuta nähtävää ja koettavaa.
Havanna on aivan uskomaton kaupunki. Kun Yhdysvaltojen kauppasaarto loppuu ja Kuubaan saadaan rakennustarpeita ja rahaa niin Havannasta tulee ehdottomasti koko mantereen ylivoimaisesti upein kaupunki. Ensinnäkin Havannan malecon on todella upea ja ylväs vanhoine kerrostaloineen, hotelleineen, linnoineen ja kartanoineen. Toiseksi Havannan vanha kaupunki on todella suuri ja täynnä upeita kirkkoja, aukioita, palatseja, ravintoloita ja muita upeita vanhoja rakennuksia, joita voi katsella ja kierrellä päiväkausia. Kolmanneksi kaupungista löytyy hyvin paljon muuta upeaa nähtävää kuten vallankumouksen monumentit (Che Guevaran rakennus, Jose Martin memorial), museoita, miramar, legendaarisia yökerhoja, upea hautumaa jne. Tähän päälle kun lisätään maan omalaatuinen kulttuuri, loputon aurinko sekä kaupunkikuvaan tuhansia vanhoja amerikkalaisia autoja niin saadaan aikaan niin upea tunnelma ja kaupunkikuva, että sen ylittänyttä on vaikea löytää mistään.
Toki Havannassa on joitain huonojakin puolia. Kaupunki on esimerkiksi monin osin hyvin ränsistynyt, koska rakennusaineista on pulaa. Tavaroita ei ole paljoa saatavilla ja kaiken muun kuin rommin, sikarien ja paikallisten elintarvikkeiden löytäminen on hankalaa ja valikoimaa ei juurikaan ole. Lisääntynyt turismi on myös aiheuttanut paljon kerjäämistä ja turistien huijaamista sekä rikoksia. Myöskään asiat eivät pulan takia aina toimi eikä hienouksi juuri ole, kaikissa aikatauluissa tapahtuu muutoksia sekä säätöä riittää pienienkin asioiden tekemisessä. Tämän kaiken lisäksi maa on kohtuullisen kallis turisteille (kanadan tasoa), sillä kaikkialla on turisteille eri hinnat kuin paikallisille.
Maan kulttuuri on myös aivan uskomaton. Kaikkialla soi musiikki, ihmiset ottavat rennosti (ongelma, kun haluaa saada jotain aikaan), tanssivat ja pelaavat domino tai shakkia puistoissa, ottavat rommia tai kahvia ja vain nauttivat elämästä. Kiire, ahdistus ja murheet tuntuvat olevan Kuubassa hyvin kaukana. Monet ihmiset ovat myös kauniita, avuliaita ja ystävällisiä. Vaikkakin huijareita tuntui olevan varsinkin turistipaikoissa kohtuu paljon sekä kuulemani mukaan Kuubalaiset ovat lihonneet kasvaneen turismin toimien rahojen turvin hieman.
Vietimme viikon 20km Havannan itäpuolella olevassa rantakohteessa Play del Este:ssä, josta pääsimme bussilla päivittäin Havannaan. Play del Este on huippusuosittu 50km pitkä hiekkaranta, joka täyttyy paikallisista viikonloppuisin. Kuuban hiekkarannat eroavat monesta muusta paikasta puhtaudellaan, hienommalla hiekallaan, ja oikeasti turkoosilla hyvin puhtaalla kirkaalla merellä. Meri siitä hassu, että siinä on myös elämää, sillä aamuisin vedessä oli tuhansia pieniä meduusoja, isompia meduusoja sekä kaloja sekä ranta oli täynnä rapuja ja pieniä liskoja. Vaikka ranta oli upea, niin emme viihtyneet siinä tuntia pari kauempaa per päivä, koska Havannassa oli niin paljon muuta nähtävää ja koettavaa.
Havanna on aivan uskomaton kaupunki. Kun Yhdysvaltojen kauppasaarto loppuu ja Kuubaan saadaan rakennustarpeita ja rahaa niin Havannasta tulee ehdottomasti koko mantereen ylivoimaisesti upein kaupunki. Ensinnäkin Havannan malecon on todella upea ja ylväs vanhoine kerrostaloineen, hotelleineen, linnoineen ja kartanoineen. Toiseksi Havannan vanha kaupunki on todella suuri ja täynnä upeita kirkkoja, aukioita, palatseja, ravintoloita ja muita upeita vanhoja rakennuksia, joita voi katsella ja kierrellä päiväkausia. Kolmanneksi kaupungista löytyy hyvin paljon muuta upeaa nähtävää kuten vallankumouksen monumentit (Che Guevaran rakennus, Jose Martin memorial), museoita, miramar, legendaarisia yökerhoja, upea hautumaa jne. Tähän päälle kun lisätään maan omalaatuinen kulttuuri, loputon aurinko sekä kaupunkikuvaan tuhansia vanhoja amerikkalaisia autoja niin saadaan aikaan niin upea tunnelma ja kaupunkikuva, että sen ylittänyttä on vaikea löytää mistään.
Toki Havannassa on joitain huonojakin puolia. Kaupunki on esimerkiksi monin osin hyvin ränsistynyt, koska rakennusaineista on pulaa. Tavaroita ei ole paljoa saatavilla ja kaiken muun kuin rommin, sikarien ja paikallisten elintarvikkeiden löytäminen on hankalaa ja valikoimaa ei juurikaan ole. Lisääntynyt turismi on myös aiheuttanut paljon kerjäämistä ja turistien huijaamista sekä rikoksia. Myöskään asiat eivät pulan takia aina toimi eikä hienouksi juuri ole, kaikissa aikatauluissa tapahtuu muutoksia sekä säätöä riittää pienienkin asioiden tekemisessä. Tämän kaiken lisäksi maa on kohtuullisen kallis turisteille (kanadan tasoa), sillä kaikkialla on turisteille eri hinnat kuin paikallisille.
Maan kulttuuri on myös aivan uskomaton. Kaikkialla soi musiikki, ihmiset ottavat rennosti (ongelma, kun haluaa saada jotain aikaan), tanssivat ja pelaavat domino tai shakkia puistoissa, ottavat rommia tai kahvia ja vain nauttivat elämästä. Kiire, ahdistus ja murheet tuntuvat olevan Kuubassa hyvin kaukana. Monet ihmiset ovat myös kauniita, avuliaita ja ystävällisiä. Vaikkakin huijareita tuntui olevan varsinkin turistipaikoissa kohtuu paljon sekä kuulemani mukaan Kuubalaiset ovat lihonneet kasvaneen turismin toimien rahojen turvin hieman.
perjantai 6. heinäkuuta 2007
Viikko turistioppaana
Huh huh. Nyt on kierrätetty faija pikavauhdilla tärkeimpiin Toronton nähtävyyksiin viikossa ja turistioppaanlailla opastettu häntä ympäriinsä. Ensi vierailuni CN Towerissa teki toki itseenikin vaikutuksen näköalatorneilla ja korkeudella. Pitää sanoa, että näkymät 447 metrin näköalatasanteelta yli kaupungin olivat upeat. Tähän päälle kun lisätään kylmä olut ja loistava voileivän 350 metrin korkeudella olevassa ravintolassa, niin paikka on vierailun arvoinen. Yllättävää kyllä tornin hienossa ravintolassa ei ollut mitään älytöntä turistilisää vaan hyvän gourme tuplaleivän isoilla ranskalaisilla ja loistavan oluen sai alle 20 dollarilla (14 euroa).
Kävimme viikolla myös kahdessa meille uudessa paikassa Toronton lähistöllä, sillä vierailimme eläintarhassa ja wasaga beachilla viikon aikana. Eläintarha oli 40 km keskusta ja meillä kesti 1,5 julkisilla matkaan, jonka johdosta isäni meinasi läkähty matkalla. Eläintarha oli maailman kolmanneksi ison ja matkan johdosta emme sitä juurikaan jaksaneet edes kiertää vaan kävimme katsomassa vain kaikki pakolliset elukat. Näistä mielenkiintoisimpia olivat luonnollisesti Kanadan omat karhut: jää-, harmaa-, ja mustakarhu. Perkule jos mikä tahansa niistä tulisi metsässä vastaan niin voisi tulla pupupöksyyn, kun sen verran pelottavan näköisiä kaverit olivat.
Koko seuden ehdoton yllätys oli Wasaga-beach, joka on meiltä jäänyt täysin huomioimatta. Se on noin 100km Torontosta pohjoisessa oleva maailman pisin makeanveden hiekkaranta. Pituutta rannalla on mahtavat 15km ja kaiken lisäksi rannan vesi vielä näytti todella kirkkaalta, mikä on ihmeellistä maassa, jossa monet vedet on jo saastutettu pahasti.
Tänään valmistaudumme lähtemään Kuubaan viikoksi rentoutumaan viikon turistikierroksesta täällä. Siellä meitä pitäisi odottaa 50km pituinen hiekkaranta Havannan ulkopuolella sekä tasainen 30 asteen lämpö. Viva la Cuba!
Kävimme viikolla myös kahdessa meille uudessa paikassa Toronton lähistöllä, sillä vierailimme eläintarhassa ja wasaga beachilla viikon aikana. Eläintarha oli 40 km keskusta ja meillä kesti 1,5 julkisilla matkaan, jonka johdosta isäni meinasi läkähty matkalla. Eläintarha oli maailman kolmanneksi ison ja matkan johdosta emme sitä juurikaan jaksaneet edes kiertää vaan kävimme katsomassa vain kaikki pakolliset elukat. Näistä mielenkiintoisimpia olivat luonnollisesti Kanadan omat karhut: jää-, harmaa-, ja mustakarhu. Perkule jos mikä tahansa niistä tulisi metsässä vastaan niin voisi tulla pupupöksyyn, kun sen verran pelottavan näköisiä kaverit olivat.
Koko seuden ehdoton yllätys oli Wasaga-beach, joka on meiltä jäänyt täysin huomioimatta. Se on noin 100km Torontosta pohjoisessa oleva maailman pisin makeanveden hiekkaranta. Pituutta rannalla on mahtavat 15km ja kaiken lisäksi rannan vesi vielä näytti todella kirkkaalta, mikä on ihmeellistä maassa, jossa monet vedet on jo saastutettu pahasti.
Tänään valmistaudumme lähtemään Kuubaan viikoksi rentoutumaan viikon turistikierroksesta täällä. Siellä meitä pitäisi odottaa 50km pituinen hiekkaranta Havannan ulkopuolella sekä tasainen 30 asteen lämpö. Viva la Cuba!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)